Lähikuvassa Hennu

Juuri tällä hetkellä jutun juuret ovat jotenkin jumissa, joten ajattelin esitellä koko meidän tallin poppoon tarkemmin muutaman postauksen kautta. Koitan kaivaa esille myös muutamia julkaisemattomia kuvia arkistoistani. Ensimmäisenä kunnian esiintyä saa Hennu, eli meidän pikkutamma, Ruskiainen, Rouva, Emäntä, Eukko, Hemuli, Hennuli, Kipinäaivo, CeeCee jne...

Classic Case eli Hennu, s. 2.5.1997

Laitoin marraskuun puolessa välissä 2009 ilmoituksen Hevostalli.netiin, että ostetaan kiva ja kiltti hevonen. Ehdokkaita tuli yllättäin jo ekana iltana yli 20, tosin Hennu oli ensimmäinen ja viimeinen mitä kävin edes katsomassa... ;) Hennu tuli siis meille marraskuun lopussa 2009. Nuoruudessaan se keräsi muutaman lantin raviradoilta, jonka jälkeen se teki neljä varsaa. Jälkikasvuun voi tutustua tarkemmin esim. Sukupostin kautta. Säkäkorkeutta tammuskalle on siunaantunut n. 152cm eli hän on karvan verran ponirajan yläpuolella.

Hennulla oli ratsastettu koko ikänsä ajan, mutta se ei osannut mitään ratsujuttuja. Sille pääasia oli luonnollisesti kulkea kovaa ja esim. ekat maastolenkit olivat vauhdikkaita meno-paluureissuja yhden pysähdyksen taktiikalla, eli ohjus lähti tallin ovelta ja seuraava pysähdys oli jälleen tallin ovella. Se sai siis aloittaa ratsu-uransa nuoren hevosen tavoin, ensin hölkötellen liinan päässä ratsumaista muotoa hakien. Ensimmäiset ratsastukset selästä käsin olivat aika vauhdikkaita ja keulimispainotteisia, mutta hiljalleen yhteinen sävel löytyi ja uusien asioiden omaksuminen oli helpompaa.

Ratsuna - kuten muissakin asioissa - tämä tamma on hyvin herkkä. Se vaatii herkän, istuntapainotteisen ratsastustyylin ja vaikka onkin yhä reipas, sitä pitää ratsastaa myös hurjasti eteen. Se on ehdottomasti herkin hevonen, jolla olen saanut ratsastaa ja se onkin opettanut ihan uudenlaista vartalonhallintaa minulle ratsastajana. Kentällä se on tosiaan enemmän ratsastettava, maastossa se vie yhä 6-0, jos vauhti pääsee karkaamaan liian kovaksi.

Hennu omaa 2,5 kivaa askellajia. Käynti ja ravi ovat ponimaisia, eli lyhyet ja tarmokkaat, laukka päivästä riippuen on joko todella hyvä tai sitten ei-niin-kehuttava. Pääasiassa kuitenkin liikkeet ovat ihan asialliset.

Alusta asti Hennun kanssa on menty paljon puomi- ja kavalettitreenejä. Alkuun ne olivat erittäin haastavia sille, mutta ajan kanssa se on oppinut käyttämään kroppaansa ihan eri tavalla ja nykyään se jo esteen nähdessään on hyvinkin innoissaan asiasta... :D Kunnolla sen kanssa on hypätty vasta nyt tänä kesänä, yksittäisenä ehkä jotain 80cm ja jumppasarjana 80-90cm tehtävää.

Tähän väliin elintärkeä tilastotieto: Hennulta on pudottu kerran. Ei siitä sen enempää... :D

Ratsu-urallaan Hennuli on ehtinyt kisailemaankin muutaman kerran, pääasiassa helpoissa kouluratsastusluokissa seuratasolla. Useimmiten vauhti on mahtunut aitojen sisäpuolelle, välillä taasen ei... Pari ruusuketta on kuitenkin kertynyt, eli ihan tuloksetonta tämä ratsuhommakaan ei ole ollut.

Hennu on yleisesti ottaen maailman helpoin hevonen. Jos jätät sen paikkaan X, se on siinä vielä huomennakin samassa asennossa. Sen kanssa pärjää reissussa yksin, sitä voi taluttaa vaikka pelkällä pikkurillillä ja hoitotoimenpiteissä se seistä jäpittää hievahtamatta paikallaan. Hennullakin on oma heikkoutensa - se on ihan sulaa vahaa, kun näkee porkkanan. Vaikka se muutenkin seuraa ihmistä vaikka mihin, niin porkkanan avulla sen saisi varmasti kuuhun asti.

Hennun lempivärejä ovat tummansininen ja lila, mutta ei-niin-virallisissa asioissa varusteiden väri saattaa vivahtaa omistajansa suosikkisävyyn eli pinkkiin. Väriltään hän itse on virallisesti tummanruunikko, kesällä aika punertava, talvella taasen hyvinkin tumma. Keskellä otsaa sillä komeilee pieni tähdenaihe, joka vuodenajasta riipuen näkyy hyvin tai huonosti.