Onnellisena sadesäässä

Fanny the suipponokka <3

Korkkasin tänään Fannin "pitkästä aikaa" eli ekan kerran selästä käsin ähkyn ja jännevammadiagnoosin jälkeen. Kävelimme kentällä ja pihalla sen "lakisääteisen" 15min ja vaikka hevosta vähän harmittikin kolme päivää kestänyt kaatosade, niin matkustaja selässä oli ääreisonnellinen joka minuutin ajan! Ihan kuin en olisi koskaan saanut ratsastaa... :) Ihan vähän oli pakko ottaa ohjiakin käteen ja tehdä pari volttia. Oli ihanan terapeuttista ja hevonenkin sai hieman muuta mietittävää, se kun alkaa talutellessa olemaan vähän turhankin jyrä, jos vähänkin saa päättää suuntaa itse.

Fannin arki pyörii nyt siis tarhalevon, pienten kävelyjen ja ennen kaikkea kylmäyssuojien keskellä. Kylmään jalkoja, erityisesti oikeaa etusta, ainakin kolme kertaa päivässä. Helpoiten se onnistuu kylmäyssuojien avulla, jotka aina ohimennen pistän jalkoihin 10-20min ajaksi. Alkuun neitihevonen oli sitä mieltä, että hänen koipiaan eivät mitkään jäiset pökkelöt kiristä, mutta sittemmin hän on antanut niiden ihan vain olla. Fanni repii kylläkin ihan tavan jännesuojatkin pois, jos sen jättää esim. karsinaan niiden kanssa... :D

Ratsastuksellista hiljaiseloani kumotakseni olen pari kertaa nyt kiivennyt Hennu-poniinin kyytiin. Yhtenä päivänä leikin kouluratsastajaa ja toisena viritin puomeja ja kavaletteja kentälle sillä seurauksella, että ajattelin jopa mennä estekisoihin reilun viikon kuluttua... :D Hennu on ollut ihan hauskanen joka kerta - kuten tietty aina - pieni ja nopea. Se on ammatilleen uskollinen harrasteratsu, sen kanssa on aina kivaa ja kun ei vaadi itseltään eikä hevoseltakaan liikaa, on homma todella mukavaa.

Tyttöset kesällä 2011. Syksy lähenee, alkaa kesäkuvafiilistely... :)