Ypäjällä oli esillä läjäpäin hienoja ja upeita suomenhevosia niin este- kuin koulukentilläkin. Päivä hujahti vauhdilla ohitse. :) Olin myös varautunut henkisesti shoppailemaan ja sormet syyhyten kolusin kojut läpi, mutta mukaan tarttui vain perusfleeceloimi Agrimarketista huikeaan 9,90€ hintaan. Fanni saa sen ikiomaksi kuivatusloimekseen, sillä ei vielä ollutkaan "omaa" loimea (se oikeastaan vahingossa vain peri kaikki Tompan loimet, sattuvat olemaan vielä samaa kokoakin).
Tulipa siinä samassa pohdittua omaa harrastusta ja sen tavoitteita - viime aikoina mukava harrastaminen on ollut pääasia. Alitajunnassa kuitenkin sormet syyhyää päästä kilpailemaan, edes jollain tasolla. Sitten kuitenkin kisapaikoilla jo muiden suorituksia katsellessa jännitys puskee tällä hetkellä läpi niin, että pelkkä ajatus siitä, että tuonne radalle pitäisi itse ratsastaa, saa ajatukset ihan sekaisin. Joskus "aktiivivuosinani" kilpaileminen oli rutiinia, jolloin hermot pysyivät kasassa missä vain tilanteessa ja siitä jännityksestä jopa nautti. Liekö tämä sitten yksi tätiytymisen merkki, en tiedä...
Yksi jännitysmomentti odotti myöskin kotona. Ajattelin kokeilla Fannia selästä käsin (se on nyt lepäillyt kaksi viikkoa), josko se alkaisi olemaan parempaan päin. Yllätys oli kuitenkin epämieluisa, kun se ei lähtenyt edes ravaamaan pyynnöstä, yleensä se kuitenkin on hyvinkin reipas ja halukas liikkumaan. Jahka se ravasi pari kierrosta, totesin sen könkkäävän epäselvästi milloin mitäkin jalkaa, ainakin siltä tuntui... :( Tilasin sille kokeeksi kuukauden satsin Aviformin Suppleaze Goldia, jota on kehuttu uskomattomaksi ihmeaineeksi. Toivottavasti toimii myös meillä edes jotenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti