Ihanat sänkipellot ihan kuin anelevat luokseen, mutta minkäs teet. Tänä vuonna me vain katsellaan niitä ja katsellaan haikeasti kaunista maalaismaisemaa. Fanni voi tosin erittäin hyvin, rodeoi tarhassa ja esittelee sellaisia pukkisarjoja, etten ihan heti uskoisi sitä mun pieneksi kiltiksi kullanupuksi... ;)
Tyttöset päivälevolla 28.8.
Noin muuten ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, voisiko sanoa taaskaan... Ajattelin lähteä ensi viikonloppuna, jos motivaatiota vielä riittää, katsastamaan suomenhevosten kuninkaallisia ihan turistina. Siitä onkin monta vuotta, kun siellä olin viimeksi kisailemassa - olisikohan ollut 2008, kun käytiin Misun kanssa tekemässä siellä polttopuita talven varalle lievien kommelluksien seurauksena. Ehkä Fanni on vielä jonain päivänä osallisena siellä ja toivon mukaan sen mahdollinen jälkikasvukin. Tosiaan, olen jo päättänyt isäoriinkin ja mielessäni maalannut kauniita haaveita tulevaisuuteen. Ensi keväänä lähdetään heti retkelle orikandidaatin luo, jotta saataisiin ehkä ja kenties se Pikku-Fannikin kasvamaan rinnalle. Tammavarsalle on jo muuten nimikin, hih... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti