Tummia pilviä?

Fanni on ollut kuluneella viikolla ihan SUPER. Pistin sille parina päivänä kokeeksi fullcheekit suuhun ja se pelitti niiden kanssa oikein kivasti, varsinkin laukkatyöskentely helpottui, kun kääntämiseen sain itse lisää pieniä apuja. Harjoitusravissa ollaan saatu ajoittain kivoja pätkiä aikaiseksi, lähinnä ollaan kaluttu erilaisia teitä, kolmikaarista kiemurauraa, voltteja yms.

Mutta kuten otsikkokin kertoo, jotain hämärää nyt on ja se on meillekin vielä epäselvää, mistä nyt tarkalleen kiikastaa. Aikaisemmin tällä viikolla käytiin maastossa ja siellä laukkaaminen oli hyvin vaikeaa. Siinä välissä se vietti vapaapäivän, sen jälkeen menin melko rennosti kentällä kolme päivää putkeen. Tehtiin tosiaankin kaikenlaista pientä jumppaa, haettiin takajalkoja alle jne. Parina päivänä se oli ihan superhyvä, pienen alkujäykkyyden jälkeen todellakin suora ja vetreä asettumaan joka suuntaan. Eilen laukka hävisi lopulta kokonaan oikeaan kierrokseen: Ensin se vaihtoi ristilaukalle, sen jälkeen se vain poikitti ja kieltäytyi liikkumasta mihinkään - ei kovin normaalia eteenpäinpyrkivälle hevoselle. Vasemmalle laukka pyöri ihan normaalisti. Ravissa en havainnut mitään epäpuhtautta, ehkä korkeintaan ajoittain hieman jäykän ("laiskan") oikean takajalan.

Kävin tammuskan kaikki jalat läpi, mutta mitään kummempaa en löytänyt. Oikeassa takajalassa on reisilihaksen kohdalla isohko vanha arpi, ilmeisesti jostain haavasta tai lihasrevähdyksestä (olen näppärä tekemään kaikenlaisia diagnooseja!), joten nyt vahvasti epäilen jonkinlaista lihasjumia tai muuta jäykkyyttä siellä suunnalla. Valelin neidin linimentillä ja nyt se saa kävellä pari päivää ja sen jälkeen toivotaan parasta ja tilataan hieroja käymään ensihätiin.

Aiheesta traileriin, jatkoin eilen pitkästä aikaa lastaustreenejä. Kukaan ei ehtinyt aluksi avuksi, joten yritin yksin. Yhden stopin jälkeen tamma käveli koppiin suoraan ja seistä tönötti siellä ihan rauhassa. Hengailtiin hetki kopissa ja syötiin leipiä, otin neidin pois ja jatkoin syöttelyä aikani kuluksi nurmikolla. Niko tuli jonkin ajan päästä ja kysyi, luovutinko jo (btw, minä en koskaan luovuta!) - oli Nikonkin ilme näkemisen arvoinen, kun sanoin, että me käytiin siellä jo, ekan kerran ilman liinaa ja avustajaa! :D Tähän asti on riittänyt pelkkä liinan olemassaolo, eli se on tavallaan ollut sellainen henkinen tuki, minkä avulla tamma on kävellyt kyytiin. Edistystä siis!

Tänään tein saman lastausharjoituksen, kun traikku sattui eilisen jäljiltä olemaan sopivasti auton perässä. Tamma käveli SUORAAN sisään, söi herkkuja, katseli ikkunoista ja olla möllötti rauhassa. Yritin peruuttaa sen pois, mutta tamma ankkuroitui siihen paikkaan kolme kertaa - repesin ihan totaaliseen nauruun... :D Sain sen onneksi peruutettua pois, mutta kyllä huvitti! Välillä tällaisia "ongelmia"... .:)

Mukana treeneissä Olivia ja Helgakin :)