Maakosketus

Kuukausi ja kaksi päivää on kulunut Sätkyn ja allekirjoittaneen kavioliiton solmimisesta. Tykkään tästä hevosesta kuin hullu puurosta! Totesin jo alkupäivinä, kun aloitimme tekemään hallitusohjelmaa sen kanssa, että tämä on hemmetin hyvä hevonen: Vahva luonne ja se on vain saatava ns. omalle puolelle. Pakottamalla yhtään mihinkään saat vain pitkävihaisen vihollisen eli joissain asioissa saa hieman luovia. Tällä hetkellä Sätkyn mielestä kentällä pyöriminen on ihan syvältä, mutta pellolla samat siirtymiset ja pienet jumpat ovat ihan okei. Ymmärrettävästi kenttää on vältelty kuin ruttoa, ettei liikkumisen ilo katoa. On tehty ihan perinteisiä maastakäsittelyharjoituksia ja luotto pelaa jo puolin ja toisin päivä päivältä paremmin. Tosin en olisi uskonut, että tulen tämän superseiffin kanssa tekemään kauheasti maa-analyysejä, mutta toisin kävi.

Kuten aina, on tärkeää mainita sääolosuhteet. Tänään oli ihana ilma: Tänne lounaaseen saatiin toisen kerran tänä talvena pari millliä lunta. Aurinko paistoi. Oli vapaapäivä, joten lähdettiin heti aamupäivästä maastoon. Anni ja Salama saatiin seuraksi.

Alkulenkki meni tuttuun tapaan: Sätky touhotti omaan hauskaan tapaansa ja Salama tuli tyylilleen uskollisesti perässä omassa kuplassaan. Kupla puhkeaa aina puolen kilsan päässä kotoa ja sen jälkeen Salkkulille tulee vasta kiire yhtään mihinkään. Kiviojasta päästiin muuten ekan kerran ratsain yli, yhdet sille.

Eteen tuli hyvä pätkä, joten ravailtiin. Salkku köpötteli edellä ja me Sätkyn kanssa hölkättiin perässä. Tamma on vielä vähän varsamainen ratsastaa eli kaipaa pientä tukea ratsastajalta. Se vähän kiemurteli ja korjasin vähän jalalla takaosan paikkaa. Vaan kuinkas kävikään, takajalan hokit eivät purreetkaan sillä askeleella tiehen ja jalka lipsahtikin alta. Seuraavaksi oltiin kyljellään plantaasissa eli vedettiin ravista suoraan nurin. Tiellä ei ollut edes jäätä, vaan se oli sellainen kuiva peltotie.

Tamma nousi pystyyn oitis ja jäi katselemaan hämmästyneenä viereen. Salamalta meinasi pullistua silmät päästä ja Annikin vähän säikähti maanjäristystä. Matka jatkui hetken aikaa taluttaen, mutta kun kaikki vaikutti olevan OK, kiipesin takaisin kyytiin ja loppulenkki mentiin rauhakseen.

Toivon todella, että selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja korkeintaan pienellä parin päivän jäykkyydellä tästä. Oli toinen kerta koskaan, kun näin meikäläiselle käy. Ja silloinkin alla oli ns. superseiffi hevonen.