Hyvää taivasmatkaa

Tiistaina 11. helmikuuta 2020 isäni joutui häviämään taistelun keuhkosyövälle. Viikko on kulunut arvatenkin surun murtamana.

Isäni vei minut 3-vuotiaana tallille ja siitä se sitten lähti. Hän tuki harrastuksessa aina aikuisikään asti, kuskasi ja teetti töitä, jotta sain hankittua rahaa hevosharrastukseen. Hän hankki meille kodin, jonka myöhemmin ostimme häneltä. Hän teki minulle tallin, tarhat ja kentän sekä auttoi koneiden korjaamisessa. Se oli alku aikuisuuteen, josta oli helppo ponnistaa elämään. Elämä sitä ennen ei ehkä ollut ruusuista, mutta isäni teki aina kaikkensa, jotta minulla olisi asiat hyvin. Hän opetti tekemään pitkäjänteisesti töitä ja uskomaan siihen, että oma pää kannattaa pitää.

Kiitos kaikesta isä. Älä silti tule kummittelemaan jooko, pelkään edelleen pimeää ja kummituksia.