sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017 - mitä jäi käteen?

Flying Finn 30.12.2017
Selasin blogia alkuvuoteen. Luojan kiitos en ollut asettanut tälle vuodelle mitään tavoitteita. Sen sijaan hiljaisella puurtamisella aloitettiin ja sillä saralla hiivittiin koko vuosi!

Salaman suurin hiljainen tavoite oli pysyä kunnossa. Treenasin keväällä paljon laukkaa ja tähtimessä oli jo oman seuran koulukisatkin. Ironista kyllä, mutta samana päivänä, kun olin menossa hevosten ensiapuluennolle, oli Salkku piehtaroinut tapansa mukaisesti aidan vieressä ja onkinut aitalangan vasemman etujalan ympärille. Se oli siihen asti se tervein jalka.


Muutaman viikon saikkarihan siitä tuli. Pinnallisessa koukistajajänteessä oli aitalangan mallinen "kuristus"ruhje ja sen seurauksena myös jännetupet ärtyivät ja jalka jäi sittemmin sellaiseksi, että jännetupet ovat aina vähän täyttyneet. Kesä meni siis siitä toipuessa. Hylkäsin kisahaaveet ja keskityin itse työntekoon: Kotona oli Sampan tammoja ja ns. oikealla työmaalla taas paljon kaikenlaista jännää. Salama on harrastellut vuoden mittaan kevyttä liikuntaa minun, Annin ja Elinan kanssa. Se on ollut hirmu kiva, muttei välttämättä aina kauhean kiltti. Se sai minut kolmannen kerran koskaan alas lokakuussa. Se oli kova henkinen kolhu kuulkaas.

Ainut ihan oikea, mutta silti varsin leikkimielinen tavoite oli laukata hallitusti sänkipellon ympäri, mutta onneksi sänkkärille ei päästy tänä vuonna ollenkaan. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että sänkkäri saa Salaman hieman tuhmaksi.


Pieni virkistys koettiin syyskuussa, kun retkeilimme Tampereelle asti kaatosateessa ja ukkossäässä, suomenhevosten shownäyttelyyn. Onnekseni Salaman ei tarvitse enää käydä missään näyttelyissä, koska hän nappasi mukaansa hienot pisteet ja I-palkinnon. Menee yhdeksi vuoden kohokohdaksi, koska olen salaa kuitenkin näyttelyihminen. :) Salama hoiti tuon reissun kuten kuuluukin eli tuli, näki ja melkein voitti.

Ai niin, kävi Salama kerran koulukisoissa keväällä. Se kävi hölkkäilemässä raviohjelman oman kylän harjoituskisoissa, tuloksena hyväksytty tulos ja 3. sija. Et sikäli homma klaari silläkin saralla. Tämä tapahtui ennen huhtikuun lopun aitaäksidenttiä.

Ratsastuksellisesti koin pari loistavaa ahaa-elämystä, kiitos niiden parin Tiinan tunnin, joille päästiin loppukesästä. Salaman sanoisin myös olevan suorempi ja ratsastettavuus parempi, mutta sinänsä on junnattu vähän paikoillaan omien kiireiden vuoksi.

Myös Salaman väri on vuoden mittaan muuttunut kovin: Pää on jo ihan valkoinen, samoin harjan alta turkki on ihan vaalea. Kimoutuminen tapahtuu siis varsin hitaasti. (Hyvä niin.)

Vuoden 2017 vika kuva eli 31.12.2017 iltatallista napattu. Salama vielä hetken 6vee.
Ponipuolella koettiin suurimmat muutokset.

Samppa suoritti käyttökokeensa, hoiteli kesän aikana tammansa ja lähti sitten uuteen kotiin Poriin. Se on toki vielä omistuksessani ja näillä näkymin pysyykin. Siellä se elelee leppoisaa harrasteponin elämää ja se sopii sille hyvin.

Alkuvuodesta ihmeelliset patit kiusasivat Samppaa. Niitä tutkittiin laajalla mittakaavalla pahinta peläten. Lopulta kävi ilmi, että ne ovat puremia. Ponin puremia. Syylliseksi paljastui siis Pilkku...


Kevään mittaan oripoikien yhteiselo kävi mahdottomaksi ja poikien tiet veivät eri suuntiin. Pilkku lähti ensin Canna's tallille orilaitumelle evakkoon ja Samppa jäi Salaman kanssa kahden kotiin. Huomasin jälleen, miten Salama ja Samppa eivät vain ole sydänystäviä, vaikka sinänsä toimeen tulivatkin. Sampan suuri herkkyys ei sovi Salaman jäärään pirtaan, Pilkku sen sijaan näyttää Salaman junteille johtamistaidoille keskikaviota ja viis veisaa, jos häntä yritetään häätää heinälaarilta. Terve itsetunto siis. Sen sijaan Sampan uudessa laumassa kaverina oleva issikkaruuna on oikein mainio kaveri Sampalle, heillä on samanlainen elämänkatsomus ja se heille suokoon.

Keväällä Sampan varsat syntyivät. Ensimmäinen päivänvalon nähnyt oli Nicolienin ihanaakin ihanampi Jappey. Pieni, ihan järjettömän järeä pallukka, upea orivarsa. Ihan kuin isänsä pienenä! Yksi Sampan varsoista matkaisi meille ja valinta oli tehtävä. Valitsin oitis Jappen, vaikka sinänsä esitin harkitsevaa ja tietämätöntä.


Jappen oli määrä näyttäytyä elokuussa ekassa rotunäyttelyssä emänsä perässä. Viikko ennen sille kuitenkin sattui laitumella tapaturma, josta paranemiseen olisi tarvittu ihmeitä. Pienen oripojan elämä päättyi siis aivan liian varhain. Tuo elokuinen päivä oli sellainen, josta muistan vain ne katkeruuden ja pettymyksen kyyneleet. Aurinko paistoi, mutta mieli oli musta. Joskus päätökset ovat tehtävä järjellä ja joskus myös käytännön syistä. Nyt samaa matkaa sateenkaarisillalle lähti myös siis sen emä.

Jappen poismenon myötä meni suunnitelma varsan suhteen ihan uusiksi. Sampan  toinen orivarsa Jackpot on hieno ja lupaava, mutta ihastuin silti Julishkaan oitis. Sanoinkin kesällä, että onneksi en voi ottaa tammaa! Tekosyyhän se sinänsä oli, koska vakaa aikomukseni oli katsoa Pilkkua vielä hetki orina.


Pilkkua ei siis ollut tarkoitus ruunata, mutta katsottuani sitä ilman vaaleanpunaisia laseja ja annettuani sille oripäiväpisteet omatoimisesti, päädyin pallien poistoon. Hyvä ruuna on ihan OK oria parempi, joten Plan B laitettiin käytäntöön. Pilkun ruunaus ja jälkihoito meni kuin oppikirjasta ja näin pari kuukautta myöhemmin pakko sanoa, että ruunana elely sopii sille kuin nenä päähän. Tai pilkku nenään. Pilkku on harmiton kaikkien kaveri, joka ajattelee sopivasti itse. Luottoponi, vaikkei mikään pystyynkuollut olekaan.

Niinpä siis Julishka muutti meille on ja on vienyt sydämeni melkein kokonaan. Lupaava varsa, liikkuu ihan älyttömän kevyesti ja hienosti. Maltan tuskin odottaa, mitä tuon pienen kikkaran kanssa oikein keksitään. :) Sekin on ehtinyt jo nuoresta iästään huolimatta käymään näyttelyssä, se juoksi emänsä perässä Hippoksen kehässä ja sai ykkösen.


Ensi vuoden tavoitteita ei juurikaan ole. Jatketaan samaa ihanan tylsää elämää!

Paitsi, jos sitä koulukisoihin eksyisi ihan itse. Ja sen puomiluokankin voisi käydä taas hölkkäämässä mielenvirkistykseksi läpi. Kouluvalkkuihin olisi kiva päästä useammin. Ponit saattavat käydä näyttelyissä. Ja Pilkku ehkä jossain kisoissa, katsotaan nyt. Siitä onkin kuoriutunut oikein kiva ratsu lapsille vuoden mittaan.

Kuitenkin, ennen kaikkea, olisi kiva pysyä terveenä.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! :)

2 kommenttia:

  1. Jatkakaa ihmeessä "samaa ihanan tylsää elämää"! Sen takia sinun blogia luenkin ja se on lempparini <3 Minua kiinnostaa paljon enemmän tavallinen arki hevosten kanssa kuin tavoitteellinen kisoihin treenaaminen. Onnea ja iloa uudelle vuodelle!

    VastaaPoista

Blog Widget by LinkWithin