Draaman kaari

Kesäkuva tähän. Tätä kohden, kiitos.

Viime viikolla vaihtui heinäerä kokonaan. Tähän asti oli syöty ylivuotista säilöä. Uusi heinä vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, niin paperilla kuin silleen oikeastikin.

Tämän viikon tiistaina havahduin siihen, että hevoseni kävelee vähän hankalasti eikä kirmaa tarhassa suoraan luokse. Takapää vaikutti hieman jäykältä. Tarkempi katselmus paljasti sen, että takajalat olivat ihan limput ja mahanalunen turvoksissa. Jo sunnuntaina ihmettelin, kun se ei tullut tarhassa luokse suoraan, tämä kun on ekana paikalla aina. Olisi pitänyt jo silloin hoksata.

Ei hengitystieoireita tai kuumetta. Jaloissa ei lämpöä tai pullamaista turvotusta. Kylmäyksestä tai kävelytyksestä ei ollut juurikaan apua. Kavioissa ei poikkeavaa. Paksun talvikarvan läpi en löytänyt mahdollista (ja tässä kohtaa jopa toivottua) haavaa. Siispä ei-toivottu plääni käyttöön, Histecit esiin ja soitto eläinlääkärille oikean annoksen varmistamiseksi. Tämä epäili samaa: Allerginen reaktio.

Nyt kun tarkemmin mietin, on joka talvi näihin samoihin aikoihin tullut imppari tai joku muu kutina kylään. Liekö sattumaa vai mitä lie, mutta rutiineista ei toki Salaman mielestä kannata poiketa. Useimmiten näihin aikoihin myös heinäerä on vaihtunut, joko tarkoituksella tai sattumalta.

Toivottavasti antihistamiini puree ja kortisoni voitaisiin jättää tällä kertaa kaappiin.

Ylös, alas, ympäri ja nippuun. Siinä se draaman kaari lyhykäisyydessään.

Tässä tätä limpukkaa.