maanantai 27. helmikuuta 2017

Hulluuden highway


Salkun viikko alkoi tällä kertaa treeneillä Elinan kanssa. Alkulämmöt otettiin tehokkaasti tarhassa korppeja karkuun laukaten - sympaattinen korppipariskunta on täällä taas keräämässä pesätarpeitaan. Tehokasta shokkihoitoa lintuja ihan tosissaan pelkäävälle Salamalle. 


Tuolta se tuli.... Siis se korppi.

Salkkuliisa näyttää hyvältä ja kulkee kivasti. Varovaisesti toivon, että viime kesän kouluradalle jäätymiset olisivat jo nähty juttu. Rutiiniahan tämä hevonen vaatii, eivätkä kisat ole ykkösjuttu, mutta ainakin itselleni on kiva treenata jotain tiettyä juttua kohti. Tällä kaudella selässä tosin on ja pysyy vain Elina, ellei tapahdu ihmeitä. Ekoja kisoja on jo varovaisesti katseltu! Kokemusta kisatilanteista saa vain kisaamalla, kotona elämä on aina erilaista.



Laukka on selvästi Salaman paras askellaji. Jahka siihen saadaan vielä vähän voimaa ja suoruutta, tulee sitä aikas kiva. Ilmaa löytyy!


Kevättä kohti!
PS. Mistä otsikko? Maastossa aina laulaa hoilotan Salamalle jotain biisiä. Koska Haloo Helsingin Leijonakuningas tuli jo kulutettua puhki, oli aika siirtyä seuraavaan teemaan sopivaan biisiin. Ei huono!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti