Pilkun ja Sampan ratsuoppikoulu

Samppa

Ohjasajoa, onnistunut ajo-opetus, vähän lisää ohjasajoa ja lisänä satula selkään. Siinä toimiva paletti lyhykäisyydessään pikkuponin ratsutukseen.

Meillä on vuosien varrella ollut jokunen pikkuponi, jotka on opetettu ratsuksi. Ekat ponit olivat 120-130cm korkeita, joten niille oli teoreettisesti hieman helpompaa löytää kuski. Duke oli massiivinen 105cm ja se oli pitkä joka suuntaan, joten sillekin kuskin löytäminen alkuvaiheen opetukseen oli suht helppoa. Nyt vuorossa olivat 3-vuotiaat Samppa (95cm) ja Pilkku (n. 99cm), joiden oli aika tutustua ratsuponin alkeisiin.

Homma aloitettiin ohjasajolla, jossa selväksi tehtiin kääntävät ja jarruttavat ohjasotteet. Samalla opetettiin eri ääniavut, joiden avulla apujen opettaminen ratsain on helpompaa. Tässä tapauksessa käytän samoja eri maiskutuksia kuin ajaessakin.

Samppa

Iältäänhän Pilkkis ja Samppa ovat vielä nuoria, joten niiden ei tarvitse muuta kuin opetella pitämään ratsastaja kyydissä, liikkua käynnissä ja ravissa, pysähtyä ja kääntyä. Ensi keväänä on ajankohtaisempaa jatkaa oppeja aiheen tiimoilta. Fyysisesti kevyen ihmisen (käytännössä lapsen) selässä pitäminen ei ole juttu eikä mitään hyvässä lihaskunnossa olevalle nuorelle orille. Perusajatus tässä kohtaa on se, että homman pitää olla kivaa ja hiki ei saa ratsujutuissa vielä tulla.

Molempien kanssa aloitin tallin käytävällä siitä, että kevyesti hypin kyljen vierellä ja pidin käsiä sään ja selän päällä. Kun tästä ei seurannut mitään reaktiota, heitin jalkaa "leikisti" selän yli molemmin puolin ponia. Koska näitä on tarkoitus tehdä lastenponeja, ei minkäänlainen heiluminen "ratsastajavinkkelissä" saa aiheuttaa mitään reaktiota. Kumpikin poni oli ihan okei tässä kohtaa. Tavoite on, ettei jalkaa väistetä, vaan poni seisoo nätisti paikoillaan koko ajan.

Samppa

Seuraavaksi tarvittiin sitä ratsastajaa. Tarpeeksi pieni ihminen toisti samat harjoitukset ja lopulta asetti itsensä mahallaan makaamaan selkään. Koska sekään ei aiheuttanut poneissa ihmetystä, siirtyi ratsastaja istumaan selkään ihan normaalisti. Alusta asti siedätettiin poneja siihen, että ratsastajan jalka voi osua pepun päälle ja esimerkiksi siihen, että vaatteet voivat kahista. Samoja juttuja siis kuin minkä tahansakin muun ratsukoulutettavan kanssa, mutta hieman jopa korostetummin. Shettis tosin on sen verran hyväpäinen otus, etteivät ne tällaisesta ota onkeensa ollenkaan. Rapina tarkoittaa lähinnä ruokaa eli ei vaaraa.

Kun ratsastaja selässä ei aiheuttanut mitään reaktiota (siis pohjatyöt olivat tehty näemmä hyvin), oli aika lähteä liikkeelle taluttajan kera. Se on toinen kohta, missä voi mennä kauheasti pieleen. Molemmat kuitenkin lähtivät liikkeelle nätisti ja rennosti, eivätkä olleet selässä istuvasta ihmisestä moksiskaan.

Pilkku

Näistä poneista täytyy sanoa, että Samppa yllätti ihan täydellisesti! Se on ollut vähän sellainen sähikäinen (siis iso hevonen kääpiöponin puvussa), joka voi aisojen välissä pyörähtää 180 astetta jonnekin ja esittää omahauskaa tilannekomiikkaa muutenkin, mutta Salaman tavoin ratsuopintoihin se suhtautui vakavasti ylähuuli törröllään. Kympin luonne on kympin luonne eli oikealla hetkellä poni osaa näemmä olla ihan super! Olen toisinaan kironnut sen alimpaan maanrakoon, kun se näkee kuristajakäärmeen ojan pohjalla just silloin, kun ei tarvitsisi tai pujoittaa suitset päästään kesken metsälenkin... No, se on Samppa ja oma moka, jos varmistuslettiä niskaan ei ole muistanut tehdä. ;) Pilkku sen sijaan on ollut oma itsensä eli harkitsevainen ja itsevarma. Siltä ei ole nähty yhtäkään virheliikettä vielä.

Ratsuhommissa jatkettiin tiheillä ja lyhyillä toistoilla niin, että ihminen istui kyydissä ja taluttaja oli vierellä. Pikkuhiljaa apuja siirrettiin ratsastajan toimesta tapahtuviksi. Otettiin myös ekat ravipätkät suoralla ja nekin sujuivat kuin oppikirjasta. Joskus selässä oleva paino voi säikäyttää nuoren ponin, kun askellaji muuttuu. Taluttajan narui venyi hiljalleen juoksutusliinaksi ja lopulta ponin uskalsi päästää lopuksi ihan irti. Kentältä lähdettiin nopeasti pienelle metsälenkille ja viimeisenä temppuna lisättiin settiin vielä satula - tähän asti kun oltiin menty ilman. Satulaksi tosin valittiin tässä kohtaa ns. lätkäsatula, joka antaa pientä lisätukea ratsastajalle. Kunnon satuloita katsotaan sitten, kun sen aika on.

Pilkku

Satulan kanssa tärkeintä oli ihan ekaksi opettaa selkäännousu jalustimesta. Siinä sama periaate on tärkeä, kuin ihan alun pomppuharjoituksissa. Ratsastajaa ei saa väistää ja paikallaan tulee seistä. Kun kuski meni selkään, antoi hän tuttuun tapaan herkun molemmin puolin selästä käsin ponille. Näin ne kuin varkain oppivat odottamaan sitä herkkua ja seistä töröttävät juuri niin kauan kuin on tarpeellista. Selkäännousuharjoitukset ovat siis tärkeitä, eikä niissä saa tai kannata oikoa yhtään.

Shettis on oikein opetettuna maailman hauskin otus: Pieni, mutta silti laadukas ratsu. Ne oppivat nopeasti ja ovat niin kauhean miellyttämisenhaluisia. Lopputulema tässä projektissa onkin se, että meillä on tallissa nyt kolme ratsua! Ponit menevät ratsastajan kanssa kaikki askellajit nätisti, osaavat kääntyä ja pysähtyä, joten se riittää tällä erää. Talven aikana ponipojat voivat siis tarvittaessa tuurata Salamaa, jos talutusratsastuskeikkoja on ruuhkaksi asti. :)

Pilkku