maanantai 24. lokakuuta 2016

Salainen harrastus


Olisi ihanaa, jos omalla hevosellaan voisi mennä metsässä vapain ohjin ilman satulaa ja samoilla ihanilla poluilla rennosti ristiin rastiin - näin ajattelin jokin aika sitten ja samalla koin, ettei sitä täällä voi vain tapahtua.

Salama on vanhoilla tutuilla maastoteillä aika sähköjänis. Osittain siksi, että on hauskaa ja isoksi osaksi siksi, että jokin aina pelottaa. Useimmiten kaikki sekoilukohtaukset liittyvät kohtaan, jossa on tultu metsästä aukealle tai sitten ihan vain lintu lähtee pusikosta lentoon. Linnut ovat sille jostain syystä tosi pahoja... Siellä on oltava selässä vain kylmähermoinen ja keskityttävä juttuun 101%, jotta ei löydä itseään väärästä paikasta. Sänkkäri- tai peltoralleista tuskin tarvitsee tämän postauksen jälkeen erikseen mainita.


Mutta, viepä tämä metsään: Koko hevonen muttuu! Ei rynni, ei jännity, vaan on kuin kala vedessä siellä. Koska hyötyliikunta on pop, olen monesti lähtenyt tämän kanssa metsään tai maastoon taluttaen. Nyt kun vakireitit ovat metsätöiden vuoksi poikki, on pitänyt muuttaa suuntaa ja lähteä kohti asutusta, jos metsään mielii. Hassua, että vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin löytyy upouusia reittejä ja maisemia!

Ensi kerran jokunen viikko sitten kiipesinkin kesken lenkin selkään kannon päältä. Istuin hetken kyydissä metsän siimeksessä ja polle tepasteli löysin ohjin menemään. Jäin henkiin ja kaikilla oli mukavaa, paitsi liukkaat tuulihousut silkkikarvaisen ratsuni satulattomassa selässä olivat hieman liukkaat. Nälkä kasvoi syödessä ja kiipesin selkään yhä useammin - homma toimi ja edelleen meillä kaikilla oli mukavaa.


Salkku on siis hämmentävän luotettavan tuntuinen, kun metsä on ympärillä turvana. Tarkasti se asettelee jalkansa poluilla ja etenee itsevarmasti, mikä ei ole sille lainkaan itsestäänselvyys. Se on ihan selvästi metsähevonen.

Siispä näytimme tänään lopullisesti keskaria (tai jotain muuta elintä) allekirjoittaneen tyhmille puheille hevosensa kyvyistä toimia vallan pätevänä maastoratsuna:

10 kommenttia:

  1. Onko toinen shettispojista löytänyt ylläpitäjän, kun ilmoitus tallipalvelu-osiosta on lähtenyt pois? Söpö Salama!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuokraajan ponit ovat löytäneet kyllä, mutta kokonaisen "oman ihmisen" etsintä hakuu sitten paremmalla ajalla eli varmaan keväällä. Pimenevä syksy kun karkoittaa valtaosan ihmisistä. ;)

      Poista
    2. Kuinka usein ponilla käyvät vuokraajat? Ajavat vissiin?

      Poista
    3. Silleen sopivasti, miten mulle nyt sattuu sopimaan. :) Poneilla ajetaan ja niillä on joku aika sitten aloitettu ratsukoulutus. Salama opettaa myös alkeita ratsain liinan päässä.

      Poista
  2. Voi Salama! On se vaan niin Pro poni sulle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kokonaisudessaan varsin pätevä kaiffari hyvänä päivänä. ;)

      Poista
  3. Yks mun pidempiaikaisista hevostuttavuuksista oli/on ihan samanlainen. Kentällä ja maneesissa saattoi tulla kaikenlaisia kohtauksia/liirtoja/pomppuja/säntäyksiä. Maastossa tiellä ja aukealla oli vihreitä miehiä joka ojassa. Kerran mentiin metsäpolun ohi ja hevonen selkeästi halusi sinne, joten mentiin. Ja hevonen muuttui kuin Salaman (hehe) iskusta. Rauhallinen, seesteinen onnellinen. Jotkut vaan on metsähevosia. Ja Mandykin muuten tykkää ihan hurjasti metsästä. Metsässä on hyvä olla (tosin mä pelkään hirviä :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jännä piirre! Eräs nimeltä mainitsematon totesi tähän väliin, että hienoa, tämäkin hevonen on hyvä edes jossain. :'D

      Tosin jos muistellaan pari vuotta taakse, ei tuo metsä(kään) ollut Salaman paikka sitten yhtään. Sitkeä siedätys on tehnyt tehtävänsä - näemmä jonnekin joutuu aina, vaikka kuinka käyttäytyisi tyhmästi, joten valitaan sitten mieluisin vaihtoehto ja käyttäydytään jossain niistä sitten mallikelpoisesti... No, vuosien varrella Salaman maailmankartta heinäkasalta tarhanportille on venynyt mukavasti ja samalla mukavuusalueen rajat saaneet shokkihoitoa.

      Poista
  4. Voi, tuo on myös minun haaveeni! Harrastin sitä paljon ekalla hevosellani. Jospa mekin päästään kohta jo enemmän metsäsamoilemaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti, tuo on kivaa! Ja hyvää treeniä hevoselle, kun pitää asetella jalkoja poluilla milloin mitenkin. Itseasiassa Salama on eka, minkä kanssa harrastan tätä satulatta-menoa näinkin laajassa mittakaavassa.

      Menin tänään saman lenkin satulan kanssa. Kauhea kiire koko ajan ja hitto soikoon, pienet vihreät miehet vaanivat puskissa! Eli ei satulaa metsään. ;) Eipä sillä, satula onkin lähdössä topattavaksi tässä kohta, joten satulattomia metsäretkiä lienee tiedossa.

      Poista