keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Lumi teki enkelin eteiseen

Minä ja uljas ponini ratsuni 9.10.2016
Eipäs kun hiekalle keskelle kenttää.

Se oli melkein ihan tavallinen tiistai. Pieniä vihreitä miehiä tosin oli liikkeellä tavallista enemmän. Minä en niitä nähnyt, mutta ehkä pleksini olivat huurussa. Edelleen oli fiilis nimittäin aika hieno sunnuntain kekkereistä.

Tässä tätä. Hiekkaenkeli.
Se oli ihan tavallinen laukannosto vasemmalle. Virtaa oli ollut ja edeltävät laukkapätkät olivat olleet aika iloisia. Yhden rodeosarjan selvitin jo oikeaan kierrokseen. Nostettuani tuon helpomman eli vasemman laukan, tein seuraavaksi hiekkaenkelin kentänpohjaan täysin yllätettynä. Täten siis kirjataan tiistai 11.10.2016 päiväksi, jolloin tipahdin uljaalta ratsultani toisen kerran koskaan.

Salama onneksi pelästyi mokomaa sen verran, että kirmasi oitis tilataidetta harrastavan herkkuautomaattinsa luokse. Kampesin takaisin kyytiin ja laukka jatkui, piste.

Salama sen todella osaa: Palauttaa meidät ihmiset maan pinnalle heti, kun leijutaan liian kauan. Ehkä se, että olin pukeutunut eskimoksi (koska muka kylmä) ja se, että testasin palaromaanin vaikutuksia satulaan edesauttoivat laskeutumista. Satulasta ainakin tuli kunnon heittoistuin pienellä palakokeilulla.
Lihavat ovat kuulemma lepposia, En allekirjoita. Salkku lienee toista mieltä.
Sitten se itkupotkuraivari. Liekö koko koreografia ollut kostotoimenpide sille, että kirjasin itselleni ylös tarkat heinämäärät jatkoon. Kirjasin mokomat ylös oikein liitutaululle.

Kävi nimittäin niin, että syötin kahden viikon heinät viikossa, koska näin nyt vaan kävi. Jotenkin se käpylehmää muistuttava ruuna osaa silti näyttää niin nälkäiseltä... Ei kai, tiukkaan pakattu kanttipaali pääsi yllättämään, kun viikko sitten vaihdoimme siihen. Kuivaheinäpaali on ollut helpompi silmämääräisesti jakaa päivän annoksiin, nyt vanhasta muistista kanttipaalin kanssa tuli oltua vähän ronski. Heinävaaka on armoton ja niin olen minäkin jatkossa. Eipä silti, kilomäärät tuli laitettua naftiksi, kun ei kuitenkaan malta antaa tarpeeksi vähän heinää. ;)

Tässä selkärangan tynkää tallimme ruokkijalle. Siis minulle.
Syöjinä 1 x superfatty Salama, yksi lihotuskuurilla oleva shettis ja kiitos luojan, sentään yksi normaali shettis.
Läskileiriläinen saa lisäheinää ja -ruokaa lisänä, muut pelkän kivennäisen lisänä.
Tarhassa lisänä oksia ja muita aktiviteetteja laihdutustyypin iloksi.
Syksy on tuonut ihan uusia ulottuvuuksia näihin. Paineja on jatkettu kesätauon jälkeen ahkerasti.
Talviturkkikin tulee kerrankin sisältämään vähän hopealankoja. Tai siis lantteja.

4 kommenttia:

  1. Tein itsekin eilen hiekkaenkelin tai pikemminkin hiekkakraaterin kentän pohjaan. Peräti kahdesti. Ratsuna liian lihava lastenponi. Että hyvin me vedetään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kraateri! :D Salama on tässä myös toimittanut asiallisen alkeisratsun virkaa jo useamman kerran ja siinä on se leppoisan lihava eli lihavan leppoisa. Mutta auta armias kun päästään menemäänm taas lujempaa, niin johan tassu liikahtaa. :D Toivottavasti en itse saa kunniaa jatkaa tätä hiekkaenkeli-sarjaa, ei vanhan lihakset enää kestä - hyvä kun pää kääntyy vasemmalle nyt ollenkaan. xD

      Poista
  2. Itse tein hiekkaenkelin viime keskiviikkona kovin tuulisen sään, viikon sairaslomalla olleen hevosen ja sen johdosta hieman virkeän hevosen yhdistelmän johdosta 175cm korkeudesta. Se oli ensimmäinen tippuminen omalta hevoseltani sen melkein kolmen vuoden meillä olon aikana. Ennen oon kaikki isommatkin rodeot ja pukit pysynyt kyydissä mutta nyt en osannut varautua ja löysin itseni maistelemasta hiekkaa kentänpohjalta hevosen tuijottaessa vieressä ja säikähtäessään mun selästä suistumista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sama, Salama jatkoi laukkaa pari askelta, kunnes kääntyi kannoillaan ja tuli takaisin katsomaan, mihin ihmeeseen minä jäin. :D Taisi todella sekin säikähtää, ilme oli ainakin mainio. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. :) Salkku hokit jalassa 152cm tuntui "sopivan" matalalta tolleen lentää, en haluaisi kokeilla minkään ison puokin kyydistä samaa...

      Eli keep calm and ride. Kantapäät alas ja menoks. ;) (Tämä muksahdus tietää allekirjoittaneelle taas treeniä ilman satulaa ja jalustimia... Rankaisen aina itseäni niin!)

      Poista

Blog Widget by LinkWithin