Lumi teki enkelin eteiseen

Minä ja uljas ponini ratsuni 9.10.2016

Eipäs kun hiekalle keskelle kenttää.

Se oli melkein ihan tavallinen tiistai. Pieniä vihreitä miehiä tosin oli liikkeellä tavallista enemmän. Minä en niitä nähnyt, mutta ehkä pleksini olivat huurussa. Edelleen oli fiilis nimittäin aika hieno sunnuntain kekkereistä.

Tässä tätä. Hiekkaenkeli.

Se oli ihan tavallinen laukannosto vasemmalle. Virtaa oli ollut ja edeltävät laukkapätkät olivat olleet aika iloisia. Yhden rodeosarjan selvitin jo oikeaan kierrokseen. Nostettuani tuon helpomman eli vasemman laukan, tein seuraavaksi hiekkaenkelin kentänpohjaan täysin yllätettynä. Täten siis kirjataan tiistai 11.10.2016 päiväksi, jolloin tipahdin uljaalta ratsultani toisen kerran koskaan.

Salama onneksi pelästyi mokomaa sen verran, että kirmasi oitis tilataidetta harrastavan herkkuautomaattinsa luokse. Kampesin takaisin kyytiin ja laukka jatkui, piste.

Salama sen todella osaa: Palauttaa meidät ihmiset maan pinnalle heti, kun leijutaan liian kauan. Ehkä se, että olin pukeutunut eskimoksi (koska muka kylmä) ja se, että testasin palaromaanin vaikutuksia satulaan edesauttoivat laskeutumista. Satulasta ainakin tuli kunnon heittoistuin pienellä palakokeilulla.

Lihavat ovat kuulemma lepposia, En allekirjoita. Salkku lienee toista mieltä.

Sitten se itkupotkuraivari. Liekö koko koreografia ollut kostotoimenpide sille, että kirjasin itselleni ylös tarkat heinämäärät jatkoon. Kirjasin mokomat ylös oikein liitutaululle.

Kävi nimittäin niin, että syötin kahden viikon heinät viikossa, koska näin nyt vaan kävi. Jotenkin se käpylehmää muistuttava ruuna osaa silti näyttää niin nälkäiseltä... Ei kai, tiukkaan pakattu kanttipaali pääsi yllättämään, kun viikko sitten vaihdoimme siihen. Kuivaheinäpaali on ollut helpompi silmämääräisesti jakaa päivän annoksiin, nyt vanhasta muistista kanttipaalin kanssa tuli oltua vähän ronski. Heinävaaka on armoton ja niin olen minäkin jatkossa. Eipä silti, kilomäärät tuli laitettua naftiksi, kun ei kuitenkaan malta antaa tarpeeksi vähän heinää. ;)

Tässä selkärangan tynkää tallimme ruokkijalle. Siis minulle.
Syöjinä 1 x superfatty Salama, yksi lihotuskuurilla oleva shettis ja kiitos luojan, sentään yksi normaali shettis.
Läskileiriläinen saa lisäheinää ja -ruokaa lisänä, muut pelkän kivennäisen lisänä.
Tarhassa lisänä oksia ja muita aktiviteetteja laihdutustyypin iloksi.

Syksy on tuonut ihan uusia ulottuvuuksia näihin. Paineja on jatkettu kesätauon jälkeen ahkerasti.

Talviturkkikin tulee kerrankin sisältämään vähän hopealankoja. Tai siis lantteja.