Ostin, kun (halvalla) sain

FB-ponikirppisstalkkaus tuotti vihdoin tuloksia: Löysin kuin löysinkin poneille valjaat. Tai itseasiassa kahdet. Tai itseasiassa kauppaan kuului kolme Ikea-kassillista ponikamaa.

Shettishän on siitä varsin hauska lajike, että se on kiva ja söpö niin kauan, kunnes rupeat hankkimaan sille varusteita. Lisähaastetta tähän peliin saat sillä, että tallissa on kaksi shettistä, jotka ovat tavallaan samaa kokoluokkaa, mutta tavallaan silti ihan erilaisia. Koe-eläimenä valjaiden koeajossa oli tallin isompi shetlandpony eli Pilkku. Samppa kun on edelleen kesäteatterissaan.

Pilkku valjakkovermeissä. Mahavyö saisi olla lyhyempi ja mäkivyö pykälän pienempi. Lisäreikiä en vielä tehnyt, mutta niillä tilannetta voisi vähän pelastaa. Sila istui ihan kivasti tuon ison tuheron kanssa. Mukana tulleet lapulliset päitset olivat Pilkun spesiaaliin päähän liian suuret joka osalta, joten niitä ei tällätty kuvaan.

Vähän tuli näiden kanssa sellainen ei jatkoon-fiilis. Ihan siksi, kun Duken valjakkovaljaat olivat niin ihanat, notkeat, istuvat ja täydelliset. Ne olisivat vain olleet näille kahdelle aivan liian isot - ja olivatkin, ei siinä. Valjasasioissa pätee näemmä sama sääntö kuin satuloissa: Kolmen tonnin Prestigellä ja parin sadan vinkuintiaanilla on kenties jotain pienen pientä eroa.

Koska kumpikaan poneista ei välttämättä tiedä vielä, mitä ne isona haluavat tehdä, soviteltiin myös ravivaljaat huolellisesti. Setin oma häntäremmi oli ehkä metrin liian pitkä, mutta onneksi Ikea-kassien kätköistä löytyi lyhyempi vaihtoehto. Muuten nämä olivat aika jeesjees. Samppa ehkä kaipaa lyhyempää vyötä, mutta se on helppo homma hoitaa.

Olen aina ollut vähän huono näiden ravivaljaiden kanssa, mutta ehkä leveän Y-rintsikan ja paksumman silatyynyn kanssa nämä ovat varsin pätevät kotiajeluun. Sopinevat lisäksi molemmille poneille paremmin kuin nuo valjakkovaljaat. Pitää siis tehdä ostosretki Hevarille lisäosien kera ja tuunata tätä settiä lisää.

Oli paketissa pari poniloimeakin. Kuten tämä, joka on 155-senttisiä loimia käyttävän Salaman selässä tässä kuvassa. No, tämän alle mahtuu kaksi ponia hyvin, joten selvää säästöä tiedossa.

Ai niin. Sorruin enemmänkin. Lupasin ponioripäivien jälkeen, etten ehkä enää ikinä koskaan never ever mene enää näyttelyihin vapaaehtoisesti. No, ilmoitin Pilkun nyt kuitenkin Turkuun. Just in case tilasin lätäkön takaa sille asialliset näyttelypäitset - niitä kun ei sovi karman takia jakaa kaverin kanssa. Ehkä Pilkku tarvitsee näitä vielä myöhemminkin, mene ja tiedä.

Laitetaanpa Salamastakin kuva tähän, ettei se pääse unohtumaan.
Se voi hyvin. Astmalääkkeistään se tykkää niin paljon, että vielä jonain päivänä se syö koko piipun.

Että semmosta. Vielä kun yhdet vankkurit hankkisi, niin saisi ponipoja(t) kärryjen eteen. Pilkun ohjasajotreenit sujuvat kerta kerralta paremmin ja se on varsin mukava ponski ajaa. Todella dukemainen eli hitokseen hyvä poni.

Linkki videoon