Eilen oli täydellinen päivä maastolenkille, sää suosi ja kesäidylli oli jälleen kauneimmillaan, eikä itikoitakaan ollut kiusana kevyen tuulena takia. Suuntasimme neitihevosten kanssa ensin kohti hiekkakuoppia ja kiipeiltiin siellä hetki ristiin rastiin loivia kumpuja käynnissä ja ravissa. Hiekkakuopilla on hevosiin vähän semmoinen "piristävä" vaikutus (kauniisti sanottuna) ja esimerkiksi Hennu oli jo ihan valmis repimään pelihousunsa ennen ensimmäistäkään kiipeämistä... Fanni alkoi innostumaan vasta harjoituksen loppupuolella, mutta missään vaiheessa se ei tuntunut siltä, että haluaisi poistua paikalta tai aloittaisi keulimisen tai vastaavaa. En ole vielä tottunut tällaiseen normaaliin käytökseen... :)
Välillä käveltiin pitkä tovi ja käytiin lopuksi laukkailemassa pikkupätkät. Mahtava tunne, kun vain istuin kyydissä tyyliin löysin ohjin kevyessä istunnassa ja heppa laukkasi tukka tuubilla eteenpäin hallitusti. Tätä ihmettä ei kovin usein meidän hevosvoimin ole päässyt tapahtumaan! Hieno fiilis, kun voin luottaa hevoseen 100%, joka on ollut meillä alle kuukauden, voiko tämä olla edes totta..?
Mainittakoon tähän väliin, että Hennu ei digannut lainkaan hallituista laukkapätkistä, nimittäin aina kun kurkkasin taakse, se tuli jotain mielenkiintoista koikkaloikka-askellajia perästä rykien ohjia ja pyörittäen korviaan. Ihanaa... :D Voisi siis sanoa, että meillä - ei kun siis mulla - oli vallan mahtava maastolenkki! Pikaisella mittauksella lenkin pituudeksi tuli n. 7,42km + kiipeilyt päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti