tiistai 21. kesäkuuta 2011

Minin tunnilla

Eilen olimme Fannin kanssa ensimmäistä kertaa valmentautumassa Mini Wahlbergin silmien alla. Fanni oli hieman huolissaan vieraasta paikasta ja maneesista, joten ensimmäinen kertamme oli ns. kiltti ja pehmeä ristiretki poissa kotoa. Luonnollisesti tehtävät olivat helpotettu meille sopiviksi, joskin kuitenkin opittiin paljon uutta ja sain paljon "sulateltavaa" jatkoon.

Alkuun, kun käynti oli meidän osalta vähän kiireistä, ei keskitytty lainkaan vauhtiin vaan haettiin hevonen tasaisesti tuntumalle ja haettiin volttien kautta kevyt asetus sisälle päin. Jos käynti rikkoi raville, tehtiin nopea pidäte ja sitäkin nopeampi myötäys. Kun tamma vähän rentoutui (ja kuski myös), testattiin, mitä tapahtuu kun ohjaa antaa hieman pois - karkaako hevonen alta? Fanni pysyi onneksi oikeassa askellajissa ja venytti kaulaa, joskin välillä pyrki repimään ohjia pois käsistä. Koko ajan pysyttiin poissa uralta ja seinän vierestä, eli ratsastettavan reitin päätti ratsastaja. Oma suosikkiharjoitukseni muuten, tätä teen kotona paljon kaikkien kanssa.

Muiden tehdessä avo-sulku-väistö-harjoitusta pitkällä sivulla, keskityimme Fannin kanssa löytämään ensin muutaman väistöaskeleen ja sen jälkeen jatkamaan suoraan. Kun tämä sujui, muutimme väistön avoksi. Pääasia oli, että taivutus löytyy ja hevonen reagoi väistättävään pohkeeseen. Fanni on niin herkkä ja yhteistyömme on vasta aluillaan, joten reagointia kyllä löytyi, mutta hienosäätö on vielä jossain kaukana tulevaisuudessa.. :D Eli toisin sanoen, hyvin sujui ja suurin vika jälleen kerran löytyi satulan päältä.

Ravissa tehtiin samoja harjoituksia, joskin meidän kohdalla "tyydyttiin" kulkemaan pitkät sivut suorina. Fanni on vielä vähän vino ja kulkee mielellään turpa koko ajan vasemmalle. Sain monta ahaa-elämystä siitä, millä avuilla saan vaikutettua mihinkin ja miten vähillä avuille. Esim. oikeaan kierrokseen jään mielelläni puristamaan sisäpohkeella ja vääntämään kättä sisäohjalla, kun taas ihan pienellä ulko-ohjan siirrolla ulospäin hevonen suoristui huomattavasti. Toki tähän päälle sitten asetus sisään, mutta se tapahtuu myös pienin avuin ilman pusertamista, kun vain malttaa muistaa sen. Helppoa se ei ole, mutta muutama askel suorana tässä vaiheessa on jo puoliväli onneen, niin kuin viimeksikin jo kirjoitin.

Laukkaa otettiin ihan näytösluontoisesti, siinä sama ajatuksella, eli ohjaan ulkoetujalkaa ulospäin ja samalla ajattelen pientä asetusta sisälle.

Kotiläksyksi saimme paljon uusia työkaluja, tai siis minä sain. Ensimmäisenä täytyy muistaa myötäys - saa vaikka vähän yliregoidakin, kunhan se tulee oikeaan aikaan. Toinen juttu oli pohjeavut, eli on oltava tarkkana, mitä pohje missäkin kohdassa hevoselle merkitsee. Kolmas juttu oli se, että on sitkeästi tehtävä pyydetty asia loppuun, eli jos esim. vaadin asetusta sisälle, niin se on jossain määrin löydyttävä, ennen kuin voi jatkaa seuraavaan.

Koin monta ahaa-elämystä ja erityisesti sydäntäni lämmitti kommentti, että hevosesta tulee vielä hyvä ;) Kotosalla me jatketaan näillä samoilla harjoituksilla ja innolla jäämme odottamaan seuraavaa kertaa.

Loppuun vielä pieni loppukevennys meidän väistöharjoituksista. Ainakin meni kintut ristiin... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti