Olen näköjään unohtanut kertoa, että miksi oikeastaan perustin tämän blogin. Päätin joskus joulun tienoilla, että keväällä opettelen ratsastamaan. Olen vuosikausia junnannut tällä samalla tasolla, eli kotona He B-A ja kisoissa olen kisannut säästeliäästi He C- ja B-luokkia hevosen rajoittuneisuuden takia. Ennen olin "puhtaasti" esteratsastaja, tosin koulupuoli on onneksi aina kiinnostanut. Viime vuonna Tomppis jäi osa-aikaeläkkeelle, kun ei kestänyt säännöllistä treeniä ja Hennu-poniini tuli jatkamaan ratsastuksellista aukkoa. Olen jo aikoja sitten sisäistänyt sen rajallisuuden, eli siitä ei koulukisatykkiä tule, mutta kotona se opettaa varmasti paljon enemmän ja sillä onkin ehdottomasti paras luonne aiempiin ratsuihini verrattuna.
En sinänsä siis "haaveile" pelkästään kilpailullisista tavoitteista, vaan haluan syventää aiempia oppeja ja parantaa mielen ja kehon hallintaa. Olen vähän jännittäjätyyppi ja keskittymiskyvyssäni olisi rutkasti paranneltavaa. Myöskin oman kehon hallinta ja kevyemmillä avuilla ratsastaminen kiinnostavat.
Tänään harjoiteltiin oikeastaan pelkkää hengitystekniikkaa ja istuntajuttuja eli koitin ylläpitää "täytteet" sisälläni, toisin sanoen pitää ns. lihastonuksen hallinnassa. Yritin siis istua hiljaa ja tiiviisti puristamatta tai jännittämättä. Kevyttä ravia hölkkäiltiin hetki liinan päässä ja itse yritin keskittyä oikeanlaiseen kevennystekniikkaan - suoristan ajoittain polvet suoriksi ja alapohje heilahtaa eteen. Myös tuttuja siirtymisiä muisteltiin ja tehtiin harjoitusta, jossa tultiin ensin pituushalkaisijalta pohkeenväistöä uralle -> ratsastettiin siisti kulma -> lyhyen sivun keskellä siirtyminen raviin tai laukkaan -> siirtyminen käyntiin pitkän sivun lopussa ennen kulmaa -> hyvä kulma ja pituushalkaisijalle. Tässä oli sopivasti hommaa, kun yritti samalla muistaa istua hiljaa sekä suorassa, ohjista ei saanut "vetää" (= perisyntini, ohjissa roikkuminen), tuntuman piti pysyä silti hyvänä ja samalla piti pahus soikoon vielä hengittääkin!
Uskomatonta, mutta totta. Hevonen oli ehkä tasaisempi, kuin koskaan. Se myös lopulta rentoutui ja "lönkötteli" isoa ravia (vaikka pieni onkin) korvat sivuilla lerpattaen. Minun pieni nato-ohjukseni, joka yleensä yrittää poistua paikalta kovinta mahdollista vauhtia! Hevonen on kuin ratsastajansa peili - heti kun menetän hetkeksikin oman keskittymisen, eli ns. keskivartalokorsettini menee löysäksi, hevonen lösähtää samantien. Toisaalta se pysyi laukassa kasassa "löysin ohjin", eli kun vain maltoin olla roikkumatta ohjissa ja tekemättä liikaa, kaikki sujui hyvin.
Hehkutusta voisi jatkaa loputtomiin, mutta on niin kiva tunne, kun huomaa onnistuneensa edes kerran... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti