Näin heti alkuun, Tomppa <3
Heti toiseksi, en osaa kirjoittaa ajatuksiani selkeästi, mutta ajatus on kai se tärkein? Toivottavasti joku saa kiinni ajatuksistani... :)
Kenttä oli eilen vähän liukas, joten ajattelin ottaa varovaisesti Tompan kanssa. Vähemmän on enemmän - laiskan hevosen kanssa varsinkin. Syyllistyn usein itsekin siihen, että "ratsastan" jokaisen askeleen eli annan pohkeita ja todellisuudessa heilun selässä kuin heinämies, vaikka ajattelen vain "hyvää" eli eteenpäin liikkuvaa hevosta. Keskivartalon painopiste saattaa vaihtua joka askeleella ja hevonen on ihan pihalla siitä, mitä haluan. Tomppa reagoi siihen jarruttamalla ja Hennu juoksemalla alta pois. Otin päivän teemaksi sen, että mitäpä jos hevonen joutuisikin liikkumaan itse ilman "apuani"?
Tein heti itselleni selväksi, että tänään pohkeet roikkuvat oikealla tavalla rentoina, eli niillä ei puristeta, punnerreta eikä "potkita" (tarkoitan tällä ns. napakampaa pohkeiden antamista niin, että koko alapohje heilahtaa ja poksahtaa hepan kylkeen), vaan pohjeapu on hillitty ja hallittu. Kuvittelin perinteistä mielikuvaa siitä, että mihin asentoon jäisin maahan seisomaan, jos (ja joskus Tompan kanssa kun) hevonen häviäisi alta. Luonnollisesti olisi mukavaa jäädä jaloilleen, eikä esim. persuksilleen tuoli-istuntaan selkä köyryyn :)
Toinen lähtökohta oli, että tajusin istua satulassa, enkä ajautunut vesihiihtomodeen tai ajamaan hevosta eteenpäin heilauttamalla ylävartaloa eteen yli sää'än.
Näillä eväillä kädet asettuivat rennoiksi pitämään ohjia käsissä ja hevonen sai vapauden liikkua itse. Alkuravien jälkeen se olikin jo enemmänkin reipas kuin laiska, ja jouduinkin "poikkeuksellisesti" tekemään tavallista enemmän puolipidätteitä, jotta se ei karkaisi alta. Kiva fiilis, kun pohjeavut menivät läpi kuin itsestään, vähän niinkuin tekemättä mitään. Laukkakin nousi pelkällä "ajatuksella" (puolipidäte - hengitys sisään, lantiota vähän taakse - hengitys ulos ja sisäpohkeella kevyt pyyntö) ja jos tajusin olla jälleen häiritsemättä hevosta, se laukkasi ihan hirveän hienosti!
Tein lopuksi jo tutuksi tullutta harjoitusta, jossa tullaan ensin keskihalkaisijaa pohkeenväistössä uralle, ridataan hyvä kulma, pisteessä laukannosto, hyvä kulma ja pitkän sivun lopussa siirtyminen käyntiin/raviin. Tämä oli Tompan kanssa vähän helppo, mutta liukkaalla kentällä ihan tarpeeksi työlästä.
Seuraava projektini Tompan kanssa on jalustinremmien pidentäminen 1-2 reiällä, mutta siitä sitten joskus enemmän... :)
PS. Hennun kanssa ridailin myöskin kevyesti, pääasiassa käyntijuttuja ja vähän ravia. Se oli varsin notkea ja reipas ja liikkuikin puhtaasti. Se saa nyt silti ottaa rennosti jääkelien ajan, jotteivat polvet nyt kipeydy enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti