Unelmia ja paljon töitä

Alkuviikko on ollut hektinen. Emmi on onneksi pitänyt Tompan liikkeessä ja Hennu saa viettää nyt pari ansaittua vapaapäivää. Itselläni on nyt maanantaina ja keskiviikkona ns. tuplapäivät eli töitä koulun jälkeen. Niko hoitaa hevosten päiväruokinnat näinä päivinä. Onneksi tämä on väliaikaista, enää onkin vain pari kuukautta jäljellä!

Sunnuntaina ratsastin Hennun perusteellisesti läpi hyvällä fiiliksellä. Tulin siihen tulokseen, että hevonen on melko hyvä molempiin suuntiin, vain itselläni on vasemmassa kierroksessa ongelmia. Väistöissä kierrän oman lantion korkkiruuviksi ja laukannostoissa jotenkin kierrän koko kropan väärään suuntaan. Tältä ainakin tuntuu, pitänee keksiä asialle jotain. Laukkaa sain tänään säädettyä lyhyemmäksi ja pidemmäksi, oli ihan superfantastinen fiilis, kun hevonen ei lähtenytkään käsistä heti, kun tuntumaa kevensi. Edistystä siis!

Näin "kevään korvilla" katsastin meidän estekaluston. Tolppia on huikeat kolme paria (6kpl) ja ehjiä puomeja ehkä neljä... Kahdesta kavaletista on enää yksi jäljellä. Ehkä olisi siis aika päivittää nämäkin, varsinkin kavaletit ovat kovalla koetuksella ja ahkerassa käytössä. Katselin Hööksin sivuilta näitä muovisia palikoita ja ajattelinkin tilata kokeeksi pari. Onko jollain kokemuksia näistä, kestävätkö mitään? Salaa haaveilen myöskin Safety System-esteistä. Ehkä sitten seuraavassa elämässä...

Loppuun muutama kuvamuisto "edellisestä elämästä" eli Tompan estekisavuosilta:

Välillä näin...

Tai näin.

Pojoing!

Näitä kuvia katsoisi vaikka kuinka kauan ja niitä fiiliksiä, kun Tompan kanssa sai hypätä, muistelisi aina vain uudestaan ja uudestaan. Se rakasti hyppäämistä ja tiesi, mitä kilpailuissa tehdään. Se toi lähes aina ruusukkeet kotiin, vaikkei mikään maailman helpoin ratsu ollutkaan (eikä ole vieläkään...) juurikin verryttelyissä. Mutta se sallittakoon hyville ja onneksi satulaliima on keksitty. :)