Salkkulin ja minun 10. vuosi. Loppiaisena on pruukattu ottaa aina kuvia. Niin nytkin.
(Tässä esim. 2013. Heh.)
"Kaksi ylvästä ja nuorta
Varmoina on voimistaan
Taivaan kantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta
Ja talvet viimoillaan
Hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta
Matkan myötä muuttuneet
Se ihme on kai vasta
Oomme tänne selvinneet"
Salama tanssahteli tänään narun päässä, kun käytiin vähän metsätiellä tepastelemassa. Jos joskus oli pelkona, että se sinkoaa jonnekin, niin ei enää: Siinä se repii ryhtiä ja rakastaa sitä, kun jotain tehdään ja nimenomaan hänen kanssaan. Häntä nyt oli likainen, mutta ehkä se ei nyt haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti