Hyvät ja huonot

Meidän tammikuu kiteytettynä kolmeen lauseeseen, joista yksi hyvä, kaksi vähemmän: Meille löytyi vihdoin (taas) sopiva satula. Sitten huonot: Maanantain läpivalaisussa Sätkyltä löytyi pahasti ärsyyntynyt jänispatti. Lauantaina samalla viikolla minulta lähti polvilumpio paikoiltaan. Jos jaksat lukea pidemmälle, niin tarkemmat detaljit seuraavassa.

Se Sätky, kun se luultavasti eniten kiinnostelee. Vuosi sitten tullessaan eläinlääkäri katsoi sen läpi: Pieni jänispatin alku otj, pieni luuliika etusääressä oej. Ei muuta kuin latua vaan ja seuraa sitä otj. Näin tehtiin, nuoren ja kasvavan hevosen ehdoilla. Säde kulki hyvin, iloisesti ja reippaasti. Oli lepoa ja liikettä, pikkasen jopa ylivarovaisesti. Kovasti yritin laihduttaa sitä ja kyllähän se vähän hoikistui. 

Syksyllä tuli ensin ärhäkkä virustauti (kuulemma hevosten korona), sitten myöhemmin talven korvilla ballerinaleikki tarhassa (jonka todistin vierestä) ja sen seurauksena kolmijalkainen hevonen. Kenkä oli vääntynyt anturaan U-käännöksen myötä ja kipeäähän se teki, napattiin kenkä samantien pois ja kaviota haudottiin. Tässä kohtaa olisi pitänyt suunnata katse myös ylemmäs, eikä vain kavioon, mutta niinhän se jälkiviisaus aina parasta on. 

Seuraava kengitys oli tuskaa takapään osalta, mutta toinen seppä sai sen kenkään myöhemmin ongelmitta. Siitä seuraava kengitys oli kuitenkin myös haastava ja hokkien laitto myöhemmin myös vähän vekkulia (tiesittekö, että kierretapin pää menee myös hokista - nyt tiedätte). Koska samaan aikaan vanha satula jäi kapeaksi ja leventämisestä huolimatta se ei enää istunut, oli tamma luojan kiitos keveällä liikutuksella. Ratsain se kulki ne vähäiset kerrat kuitenkin hyvin. Etsin kuitenkin kipeää kohtaa, kylmäsin takasia ja hoidin selkää, kaikkea vähän varotoimenpiteenä. Frouva oli hieman vastahakoinen takasten hoidon suhteen, mutta näppäränä tyyppinä keksin kyllä keinot. 

Kengityskäytös kuitenkin huolestutti, joten eläinlääkäri sai luvan vilkaista tammaa. Ontui. Itseasiassa liikkui just tuona päivänä huonoiten kuin koskaan ja kyllähän se nyt helvetti soikoon hävetti. Kipulääkekuuri päälle ja tarhalepoon. Kolme viikkoa myöhemmin tutkittiin heppa läpikotaisin klinikalla: Otj hankkarin yläkiinnityskohdalla meneillään kaikenlaista. Uudisluuta ja hankkari harvakaikuinen. 

Sanomattakin selvää, että aika hiljaiseksi se veti. Sama homma oli velipojalla 2-vuotiaana. Salamalla tosin pahempana, koska sillä poksahti molemmat takaset samaan aikaan ja jo tuolloin röntgenkuvassa oli jäätävä uudisluu. Silloin ultrassa ei näkynyt mitään turvotusten läpi, nyt siellä näkyi sentään jotain.

Tuli tuolla reissulla hyviäkin uutisia: Muuten nivelet oikein siistit ja nätit. Kintereetkin niin nätit. Vatsassa ei ollut hiekkaa, vaikka he velipojan kanssa ovat tehneet erinäisiä maansiirtotöitä mukamas liian vähäisen korsirehutarjoilun seurauksena. Tamman käytös klinikalla oli myös oikein sievää ja takapääkin kengitettiin siellä ongelmitta uusien röntgenkuvien mukaan. Se ihastui kovasti klinikkahoitajaan, joka kantoi ämpäriä. Hänelle se hörisi joka käänteessä. Suomalaiset kun ovat ämpärikansaa.

No, tietty jokainen kysyy, että mitä nyt. Nyt kylmätään jalkaa useasti päivässä, käytetään taikoja ja kävellään. Keväällä sitten kontrolliultra, että mihin suuntaan lähtee. Rakenteellinen alttius tammalla on taittaa varvasakseleita takaa alle, joten ne on pidettävä tarkasti nyt kurissa. Ell:n paperissa luki, ettei tämän yksilön takajalkoihin ole välttämättä turvallista koskea. Klinikkakäynnin jälkeen Säde on ollut itse lauhkeus ja se suorastaan nauttii, kun lättään kylmän geelipatjan pedon lailla kintereeseen kolmesti tai neljästi päivässä. Tosin vähän kranttu se kylmäämisen suhteen edelleen on, tavallista jäykkää kylmäyspatjaa se ei siedä yhtään. Pehmeä geelipatja ja vanha lötkö kuljetussuoja päällä on ihan okei.

Totta kai ottaa päähän ja lujaa. Hevonen on kuitenkin antanut minulle jo tässä ajassa niin paljon, että teen kaikkeni, että siitä saadaan vielä peli. 

Nyt tosin vauhtia hidastaa tuo oma polvivamma. Talvi yllätti kitkakengillä tepastelleen Martsan ja lopputuloksena emäntä löytyi kävelytieltä kontaltaan, polvilumpio poissa paikoiltaan. Se muljahti itsestään takaisin, mutta auta armias sitä kipua ja myöhemmin tullutta turvotusta. Vaiva on onneksi laadultaan sellainen, että kivun sallimissa rajoissa saa lähteä liikkeelle hetimmiten.

Jahka näistä selvitään ja kelit vähän tasoittuvat (jotta meidän invalidien olisi parempi kävellä), lähdetään ulkoiluttamaan tätä:

Tässä ei pitäisi leveys loppua, tai no, se on nyt leveimmillään... Prestige Roma Iceland 17"/36, joka on levitetty leveyteen 38 nyt. 

Laitan tähän loppuun epäkorrektin kommentin: Valoa päin p*rkele.