Carpe diem jne.

Tämä menee nyt vielä toistamisen piikkiin, mutta: Hevosurheilu on sittenkin hauskaa ja fokus voidaan pitää muuallakin kuin henkiinjäämiskamppailussa.

Match made in heaven <3

Muistakaa, että olen kuluneet vuodet harrastanut vähemmän mukavasti, joten esim. näistä pienistä asioista voi ihminen olla monta päivää ihan onnesta soikeana:

- Olet kentällä, päässyt juuri hevosen selkään ja paskalavan tyhjentäjä tulee. Siinä missä isoveli hyperventiloi ja pyrkii poistumaan paikalta viereisessä pikkutarhassa, on allasi hevonen korvat hörössä menossa kuorma-autoa kohti ja melkein suuttuu sulle, kun yrität estellä.

- Laukattiin maastossa. Kukaan ei kuollut.

- Käytiin hiekkakuopilla ja pystyit ratsastamaan siellä normaalisti. Kukaan ei kuollut.

Itsestäänselviä asioita, kunnes eivät olekaan. Sätkyn kansa on eletty nyt 16 viikkoa ja olen saanut itseni takaisin. Tie on vielä pitkä, mutta mahdollinen. Ehkä me vielä vaikkapa kantakirjataan Sätky tai jotain? Tavoitteita täytyy olla! 

Aijuu, lisätään tähän vielä, että Sätkyn kolmipalakuolain- ja suitsikokeilu (meksikolaiset) sekä uudet ratsisaappaat toivat autenttisen materialismionnellisuushetken. Kyseisellä suitsituksella homma toimii ja saappaat ovat ihan super. Hetken tänään jopa kuvittelin osaavani jotain, kun saappaiden hyvä grippi ilmoitti olemassaolostaan. Hifistelyn vuoksi pistettiin tilaukseen vielä anatomisempi kolmipala.

Näistä Harmaiden yhteisistä lenkeistä on tullut niin kivoja ja tärkeitä. Yleensä Sätky menee ekana, kunnes se ei mene enää ekana. Sitten se yleensä hetken päästä on taas ekana. ;) 

Salamakin pääsääntöisesti pysyy nahoissaan. Respect ja nöyrä kiitos teille rakkaat ystävät, että liikutatte häntä. Salamahan on kiltti ja kuuliainen, kokeilin itsekin just yks päivä. Kunnes se ei enää ole, sitten se on tuhma. Toisten selkä kestää, toisten ei. 

Sätky yhden onnistuneen kenttätreenin jälkeen.

Koska omaan nykyään hirveästi enemmän suunnitelmallisuutta aiemman "jee saan ratsastaa hetken käyntiä hevosellani"-elämän jälkeen, piti tällä kertaa tehdä täsmällisiä käynti-ravisiirtymisiä, mutta Sätkyn mielestä laukannostot olivat kivempia. Siispä me laukattiin. Kun nuori heppa haluaa mennä eteen, niin sitten vähän niin kuin mennään, eiks jeh. Liikkumisen ilo on melkein aina yhtä liikuttavaa.

Huomatkaa muuten estesatula, se on yhä useammin käytössä. (Pelottavaa.)

Tähän väliin pieni muistutus itselle: Älä murehdi huonosti onnistuneista kohdista, vaan keskity niihin hyviin. Viiden vuoden päästä siellä askellajikokeessa / ysikympin radalla (niin anteeksi missä?) ne tämän hetken kompastuskivet ovat kaunis muisto vain.

Siellä hiekkakuopilla 18.4.2020. Meillä oli hauskaa, niin kuin kuvastakin varmasti välittyy. 

Sätky on luonnollisesti suurin syy tähän kaikkeen, mutta lisäksi täytyy mainita meidän maailman parhain talliporukka. Yhdessä kaikki on suurempaa, niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin. Kiitos kun olette totta!