Feel the pain

Flunidol.

"Uusi" innovaatio helpottamaan kipeiden hevosten lääkintää. Feel  the pain kun luet tätä.

1. päivä: Aloitusnnos meni helposti, vaikka ruisku on todella jäykkä käsitellä. Hevonen ei selvästikään pitänyt mausta, mutta tyytyi kohtaloon.

2. päivä: Lähestyn muina miehinä karsinaa. Hevonen näkee vilauksen ruiskusta ja pakenee karsinan takaseinälle ja nostelee takajalkoja, kun ystävällisesti viattomin mielin lähestyn hevosta. Saan annoksen suupieleen jälleen sillä h*lv*tin jäykällä truutalla ja pidän päätä ylhäällä. Seuraavaksi kuuluu semmonen iso PHYI ja valkoinen tahna valuu pitkin karsinan ovea. Painokelvoton viisikirjaiminen sana tähän.

Koska en ole varma, kuinka paljon meni suuhun ja kuinka paljon seinään, annan vähän lisää. Olen niin nopea, kuin sen typerän ruiskun kanssa voi. T: Oikeasti ihan ammattitaitoinen hoitsu

3. päivä: Uusi taktiikka. Toisessa kädessä kivennäisvati ja toisessa ruisku. Riimusta napakka ote ja ruisku salamana suuhun. Annos menee sinne kuin pitääkin kuin oppikirjasta. Kivennäisvati palkinnoksi ja kaikilla on kivaa.

4. päivä: Toistetaan kivennäisvatitaktiikka. Aina helposti lääkittävä ja aina messissä oleva hevonen on epäileväinen. Kääntyy ympäri ja mulkoilee takaseinältä. Tunnen jo sääliä, kun kiusataan toista tälleen. Rohkeasti kuitenkin lasti maaliin ja kivennäisjyväset palkkioksi.

5. päivä: Tokavika päivä. Hevonen luimii. Antaa kiinni. Salamannopeasti lääke suupieleen ja pää ylös. Mitä hiton märkää mulla on hiuksissa ja olkapäässä... No tätä lääkettä. Lääkemälli kouraan ja suuhun. Siellä pysyy. Kivennäisiä perään. Nyt kivennäisetkin tuntuvat jo huijaukselta hevosen mielestä. Kelpaa kuitenkin.

6. päivä ja kipulääkkeen viimeinen antopäivä on tänään. Kai me selvitään.

Epäilevä katse.

Summa summarum, tästä lääkkeestä puuttuu se liima. Se liima, millä se pysyy kielessä ja limakalvoissa kiinni kuin täi tervassa. Harvoja tällaisia töhniä hevoset saavat syljettyä oikeasti noin vauhdilla pois.

Metacamista Slaama tykkää. Tykkää niin paljon, että söisi ruiskunkin. Ja on mahdollisesti kerran syönytkin. Harmi, että se sai siitä viime viikonloppuna allergisen reaktion ja lääke piti lopettaa.

Noin muuten hiljaiselo jatkuu. Yhteenvetoa on tulossa, kun ollaan ehkä myöhemmin viisaampia. Itse hevonen on edelleen pirteä ja eloisa, kuten edeltä arvata saattaa. Voisin uskaltaa sanoa, että kipeänä se antaisi tehdä itselleen mitä vain.