maanantai 19. marraskuuta 2018

Tulkoon sitten, kerran väkisin tunkee


Olen ollut ihan tyytyväinen tähän lonkerokeliin. Kenttä on sula ja pihalla tarkenee kesähanskoilla ja kevyellä takilla.

Nyt kuitenkin onni kääntyi ja pakkasrintama tulee. Tulkoon, olen valmis: Kenttä ja tarha ovat lanattu, talvivesikippo asennettu ja talvivaatteet ainakin osittain päivitetty.


Vielä pitäisi ruuvata hokit yhdelle reippaalle ruunalle. Se on sellainen pikkujoulujen jälkeisen päivän traditio, ei tarkoituksella tosin, mutta siihen se pahus aina sijoittuu. Kummasti siinä tulee otettua jakkara jalan viereen ja tehtyä tuota hommaa jotenkin rauhakseen. 

Ja taitaapa nuo karvamasitkin tietää, että ilma viilenee... Sen verran oli virtaa ihan vain olemisen keveydestä heillä tänään kello puoli neljä:









Salama leikittää varsaa ihanan lempeästi
Moikku! Me ollaan karvaisia. Vasemman puoleinen laihtuu lenkin jälkeen aina sata kiloa, kun pörrökarva menee linttaan.

4 kommenttia:

  1. Mua hirveesti hymyilytti tuo pikkujoulujen jälkeinen hokinvääntöhomma :D Uh huh. Vähän samoissa tunnelmissa tässä aamukahvin kanssa valmistaudun kohtaamaan hokit & hokinreiät, tosin mulla hien ja tärinän ja huonovointisuuden aaltojen syynä on pikkuhiljaa väistyvä migreeni eikä dagen efter :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama kengitetään rauhoitettuna ja varsinkin etupään hokkienkin laitossa on välillä vähän lystiä tiedossa. Kuitenkin jostain syystä noina dagen efter-kertoina se on seissyt ku herran enkeli paikoillaan just niin kauan, kuin on pakko. x) Eli saan rauhassa istua jakkarallani jalka sylissä ja pohtia maata, valuuttaa ja hokkien kiertosuuntaa, jos siltä tuntuu. :D (ihme)

      Poista
  2. Oletko saanut minkäänlaista palautetta tuosta kengityksestä rauhoitettuna? Mulla on vähän kuriton ja adhd poni, jolle työnnän domoa kengitystä varten ja kaikki menee hienosti. Mutta auta armias mitä älämölöä olen kuullut aiheesta! Liittyen tietty huonosti koulutettuun eläimeen ja kuinka tasan kaikkien muidenkin hepat pystyy olemaan nätisti... Aivan saamarin rasittavaa. Itse olen kyllä vielä jotenkin pysynyt provosoitumatta ja sanonut vaan että minä hoidan asian näin kaikkien mukavuuden kannalta ja piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu juttu, mutta pidän pintani. Annan työrauhan kengittäjälle ja näin kaikilla on kivaa, kun kengittäjä saa tehdä työnsä rauhassa ja hevonen on rennompi, kun ei tarvitse koko aikaa vängätä.

      Salama ei ole ilkeä tai pahansisuinen, ADHD vain. Takapään kengitys menee hienosti, mutta etupäätä naulatessa se ei aina jaksa keskittyä. Siispä kuopii ja keulii herkästi.

      Tätä on laittanut pienestä pitäen sama seppä. On kokeiltu ketjut suussa, on saanut kuulla perkeleet ja sitten on yritetty ruuan kanssa, aina sama, ei jaksa keskittyä. Siispä Domo suuhun tunti ennen ja homma hoituu ongelmitta. :)

      Poista