 |
| Julishka 1,5v elämänsä ekalla maastolenkillä 27.10.2018. Salama turvahevosena. :)) |
Kauhean iloinen persoona, jolla on hyvä laukka. Paljon mielipiteitä, mutta silti kiltti ja yhteistyöhaluinen ihmisen kanssa. Lisäksi kaunis katsella talvipörröstään huolimatta. Aika samanlaisia ovat muutkin Sampan varsat sukupuolesta huolimatta.
Yksi esimerkki mielipiteitä on tämä joka aamu toistuva rutiini: Ensin riimu päähän ja sitten tutkimaan Salaman karsina, jos siellä olisi vielä jotain jänskää jäljellä. Häntä viuhuu kuin koiralla, kun varsa tutkii ruokakuppeja. Lopuksi piehtarointi paksun ruunan patjalla ja sitten käytävän kautta ulos. En vie häntä ulos, vaan hän vie minut sitten kun sopii. ;)
Isänsä harrasti samaa ja esim. piehtaroi aina ruokakuppien päällä välillä jopa kesken ruokailun. Hassu tapa.
Salaman vointi on kohentunut torstaista tasaisesti. Yöheinät ovat nyt maistuneet ja aamuisin ulko-ovelta on kuulunut tuttu hirnahdus. Turvotusta on edelleen mahan alla. Salama "punnittiin" 700 kiloiseksi klinikalla nauhan kera, tänään sama nauha näytti vähän päälle 600kg eli turvotus lienee tasaisesti laskenut. Hengitys saisi vielä olla sujuvampaa, mutta menohaluja on: Eilen mentiin ulos karmit kaulassa ja pihalla vingahdeltiin (tai no Salaman tapauksessa röhkittiin) ja pukiteltiin. Siksipä käytiin vartin minikävelyllä eilen selästä käsin ja heppa oli ihan tyytyväinen pienestä aktiviteetista.
Ulkolämpötila 10°C + paksu turkki + vielä vähän vajavainen hengitys tosin tekivät aika kovan hien jo tästäkin "urheilusta", joten ruuna saa rauhassa nyt levätä varmuuden vuoksi ihan siltä varalta, jos sillä onkin allergian sijaan jokin kuumeton virus päällä. Vaikka verikokeet olivat priimat, ei virusinfektiota ihan kokonaan voi sulkea koskaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti