torstai 15. marraskuuta 2018

Ihana, kamala istuntatreeni


Ratsastus on siitä metka laji, ettei koskaan ole valmis. Aina voi oppia uutta, mutta joskus elämä yllättää, miten pienestä jotkin oivallukset ja korjaukset voivatkaan olla kiinni.

Koska ikävöin ponikouluani, puolikas ponini eli Salama sai pitkästä aikaa ryhtyä opetushevoseksi. Selkään iskettiin Anni. Ja lisäksi minulla on flunssa, joka hieman rajoittaa toimintakykyä.

Hän on viipottanut viime ajat pisin metsiä Salaman ja Allu-vuoniksen kanssa, mutta valvovan silmän alla käynnistä on vierähtänyt tovi. Anni on ollut mukana muuten Salaman elämässä alusta asti, ajatella. Silti yhteisestä sileän treenistä heilläkin on jo kaiketi vuosi aikaa.


Ihan ekaksi muisteltiin taktiikkaa, miten toimia hitaan hevosen kanssa. Salamahan on kyllä herkkä hevonen, mutta pohkeelle se on aina vain hidas, varsinkin alkuun. Siispä kaivamaan tai pumppaamaan ei saa jalalla jäädä lainkaan. Jalan on oltava nopeaakin nopeampi ja sen käytön harkittua. Liikkeen eteenpäin on oltava rentoa, mutta aktiivista. 

Arvatkaa muuten, mikä on Salaman lemppariliike kouluratsastuksessa? Vihjeenä video:


Ehdin vain ohjeistamaan, että purista nyrkit kiinni ja hengitä syvään... ;) 

Eli jarrut tällä kaverilla pääasiassa pelaavat vähän liiankin hyvin. Siksi ratsastajan istunta on oltava edes jollain osin korrekti ja hevosta häiritsemätön, koska pienikin etukeno tai vääränlainen pönötys saa jarruefektin päälle. Heppa on muuten heittänyt pari kertaa totaalistopit joskus, kun olen erehtynyt haukottelemaan selässä alku- tai loppukäyntien aikaan. 


Siispä lähdimme korjaamaan tätä, katso kuva yllä ja alla. Koska kaikkea ei voi korjata kerralla, piti Annin etsiä ensin jalustimelle kivempi paikka päkiän kohdalta. Jalka sai hengata rentona pitkin satulan siipeä, varpaat enimmäkseen menosuuntaan.  Equipe onneksi auttaa, satulassa on mahdoton istua muuten kauhean väärin.


Sitten kädet: Lavat auki ja kyynärpäähän kulma. Salaman ryhti on verrattavissa suoraan ratsastajan ryhtiin: Suora alhaalla makaava käsi = ryhditön etupainonen työponi, joka on valmis kyntämään kentän pohjaa. Kanna kädet oli siis tämän päivän hokema.


Tehtiin keskiympyrällä siirtymisiä. Käynnissä lyhyempää ja pidempää askelta, sama homma ravissa. Pikkuaskelia harjoitusravissa ja kiitokseksi sitten pätkä reippaampaa ravia kevyessä ravissa. Tuntuma tuli säilyttää koko ajan - laiskahkon hevosen kanssa ohjat tulee herkästi heitettyä pois, koska ajatuksen tasollahan se voisi olla hyvä idea. Todellisuudessa siirtymisistä tulee vain etupainoisia ja hitaita. Tämä on asia, jota ollaan nyt hinkattu todella Salaman kanssa viime aikoina eli napakampia siirtymisiä ja aktiivisempaa takaosaa. 

Moikku!


Kuten siirtymiset yleensäkin, ne vetristävät ja piristävät hevosta kummasti. Niin tänäänkin. Ja kas kummaa, kun ratsastaja ajatteli pientä takakenoa, kantoi kätensä ja vähän jännitti vatsalihaksiaan, niin kuinkas kävikään? Heppahan näytti kivalta ja ravasi letkeästi hyvässä ryhdissä!



Annin istunta lopuksi tai ainakin silloin, kun kaikki oli okei.
Loppuraveissa palikat löysivät ainakin hetkeksi paikkansa, vaikka jo vähän molempia väsyttikin kaikki ajatustyö. Jee.

Lopuksi otettiin vähän ällää. Salaman mielestä tietty ihan parasta.


Jippiii ja perään parit sarjat...
(Taisin just ennen sanoa ettei sisäohjassa saa sitten roikkua)
En tajua, miks mutsi sano EI. T: Salama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti