Kepposia

Jos elämä tuntuu liian helpolta, hanki hevonen.

Jos sekin tuntuu liian iisiltä, hanki ratsu ja sille sopiva satula. 

Kun olet onnistunut siinä yrityksien ja erehdyksien kautta, toppauta penkki ja ihmettele maailmaa uudelleen sen jälkeen. Näyttää sopivalle, mutta aiheuttaa ongelmia silti. 

Muutamat ensimmäiset kerrat satula painoi sään molemmille puolille yllä olevan kuvan kaltaiset pyörylät. Lisättiin liukuestematto kaventamaan ja kappas, parin ratsastuskerran jälkeen pyörylät hävisivät. Eli toppaukset lienevät painuneen vähän jo, mutta satula on silti vielä ehkä liian leveä.

Koska oma ymmärrys ei nyt riitä, raahataan koko konkkaronkka parin viikon päästä Satula.comin toimipisteeseen. Ehkä siellä selviää jotain.

Siirtyminen ravista käyntiin.

Ratsu itse on satulasäädön puitteissa harrastanut normaalia ratsuhevosen elämää. Liikutuskuviota voisi sanoa jopa kevyeksi treeniksi. Välillä askel kiihtyy, välillä ei. Välillä jopa niin hyvin tai huonosti, että sattuipa tässä menneellä viikolla yksi juttukin: Salama onnistui saamaan allekirjoittaneen alas kolmannen kerran koskaan. 

Se oli ihan tavallinen laukannosto vasemmalle. Sitä ennen olin vähän herkistellyt sitä pohkeelle nopeilla siirtymisillä. Nostin laukan kulmasta ja koska jokin meni pieleen, lähti hevonen täyttä rodeota koko rata leikkaa-linjaa pitkin. Puolessa välissä kenttää vihreä selkäännousujakkara osui reitille ja ehdin vain todeta, että perkele nyt ei askel sovi hyppäämään sen yli - seuraavassa hetkessä minä jatkoin oikealle ja hevonen vasemmalle. Saldona aika monta mustelmaa ja kolhiintunut sielu. Ei ole vanhaksi tulemista. Selkäännousujakkaran syy.

18.4.2016, 11.10.2016 ja 30.10.2017 kirjataan nyt sitten päivämääriksi, jolloin Pläsipää on onnistunut, vahingossa tosin. Murhanhimoinen hän ei ole, vähän sellainen Kiroileva siili-tyyppinen vain.  

Kuvissa Elinan ja Salaman kepposia kuvattuna 3.11.2017. Ja tähän loppuun treenivahti Pilkku.