tiistai 10. tammikuuta 2017

Yksin, kaksin vai ei ollenkaan?


En ole ehdoton tallin ja pihaton välillä, mutta tarhausasioissa tietyt periaatteet ovat ja pysyvät. Mitä enemmän ulkona, sitä parempi. Toki joskus sisäinen kukkis haluaa pelastaa hevoset talteen myrskystä, mutta se on oma juttunsa sitten.

Kun tarkemmin mietin hevosteluhistoriaani 90-luvulta tähän päivään, on kaikilla käymilläni talleilla hevoset tarhanneet laumassa tai ainakin kaverin kanssa. Oritkaan eivät ole automaattisesti olleet yksin, vaikka toki muutama poikkeus joukkoon ymmärrettävästi sopiikin. Lienen onnekas, kun näin kivasti on historia omaa näkemystäni kohdellut ja ehkä muovannut. 

Kun tätä omaa pientä laumaa katsoo, niin kyllähän se kavereiden olemassaolo aika elintärkeä juttu on. Tässä muutama räpsy eiliseltä, kun joukossa jälleen viisaus tiivistyy.

Täältä tullaan toverit!
Mitäs tänään kytätään?
Meitsi on arabi.
Pilkun hurjin puoli. Kaikki jalat ilmassa!
Möhis ja Pilkku peesaamassa.
Vähemmän viehättävä tuo pään väritys tällä hetkellä. 
Sitten pakka sekaisin: Samppa rynnäkkövaununa vasemmalla, Pilkku oikealla.
Vähän poikapainia.
Sitten hepuli. 
Ja taas lepo. Salama ottaa Pilkun aina suojaansa, kun Sampan pärstä rupeaa Pilkkua ärsyttämään.

Salkku haastaa Pilkun leikkiin.
Mä tuun tästä välistä nyt.  
Ja taas mennään, häntä pystyssä tietty.
Tällä kertaa kähytään Sampalle.
Sitten laukkapiruetti. 
Voi hitto, tahtirikko.
Tottakai tarhatessa sattuu ja tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Onnettomuudet eivät tule kello kaulassa, mutta ehkä onnellinen laumaelämä sopuisassa kaveriporukassa tai laumassa on sen kaiken väärtti kuitenkin. Vai?

12 kommenttia:

  1. Enpä voisi enempää yhtä mieltä olla. Toivon etten koskaan omista niin arvokasta hevosta (tai loimia!), että veisin hevoselta oikeuden lajitovereihin. Tosin tajuan myös sen, että kaikkialla ei ole niin suuria tarhoja että voisi turvallisesti muodostaa pareja tai pikku laumoja, ja että aina on omat kommervenkkinsä yhdistää useamman omistajan hevosia. Jos ajattelen että joutuisin nyt viemään Penan vieraalle tallille, niin varmaan tarttis kaksi kertaa miettiä, haluaisinko sille tarhakaverin. Tai haluaisin, ja Penakin haluaisi, mutta kun vieraalla ei pysty pitämään kaikkia lankoja itse käsissään eikä siitä syystä pysty muodostamaan niin tarkkaa kuvaa niistä muista paikan hevosista ja niiden käytöksestä, niin olisi siinä pienen mietinnän paikka että kuinka edetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, joskus hevoset voisivat vaikka yhdistääkin, mutta omistajat niiden takana eivät sovi samaan tarhaan. ;) Minulla oli joskus vuosia sitten eka oma hevoseni isolla yksityistallilla ja se tarhasi siellä yksin, kun sopivaa kamua ei ollut. Kun se vähän haisteli tarhakaverin kanssa toisiaan, oli tarhanaapurin hevosen omistaja aivan hysteerinen. o.O Ja mitään pahaa siis ei tapahtunut.

      Tämä yhteistarhaus on omassa tallissa ja omien hevosten kanssa jälleen kerran sellainen plussa, mitä ei aina ehkä osaa arvostaa. En tiedä, miten toimisin, jos laittaisin nyt Salaman vieraalle. Se on tosin niin sosiaalinen, että saman henkinen kaveri isossa tilassa löytyisi nopeasti. Saattaisin myös aika pian olla märkä läiskä maantiellä, jos tarhaisin sitä muutaman viikon yksin niin kotona kuin vieraallakin... :D

      Poista
  2. Ihan samaa mieltä, ja siksi jatkuva huono omatunto. Oma hevonen tarhaa yksin, onneksi kuitenkin pystyy langan yli rapsuttamaan kaveria. Ja onneksi tarhaa ihan aamusta iltaan. Mietin jatkuvasti muita vaihtoehtoja, tarhakaveria, mutta juuri niin kuin Sanna sanoi, se on hankalaa isolla täyshoitotallilla sillä a) kukaan ei halua b) kaverin tarvitsisi olla samanlainen hyvä rehunkäyttäjä, joka syö heti oman pikku annoksensa (muuten mun heppa ei kohta mahtuis portista ulos). Jatkuvasti tsekkailen toisella silmällä mahdollista muuta tallipaikkaa, jossa olisi nykyisen kaikki hyvät puolet ja sitten vielä se iso, vaihtelemaastoinen tarha kavereineen. Eipä ole sellaista vastaan tullut. Kovasti mietn myös, että josko vaihtaisin pienempään talliin, ihan vain tuon ryhmätarhauksen vuoksi. Ja sitten mietin pohjia, maneesia, ihania maastoja, hyvää tallin sisäilmaa, hyvää hoitoa...hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä ja pelkään ihan hirveästi että se tallin vaihto olisikin vaan sille huono juttu. No, katsotan, ehkä jossain vaiheessa, jos sopiva paikka tulee vastaan.
    Teillä on kyllä hevosilla niin luksusoltavat, ihana katsoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin teillä on Liisa asiat sikäli kivasti, että maneesitalliksi esimerkiksi tarhausaika on pitkä. Se ei näillä leveyksillä ole mitenkään itsestäänselvä juttu. :/ Ja kiva myös tuo, että pääsee edes kosketuksiin naapurin kanssa, ettei tarvitse vain katsella ja ihmetellä. Muutenkin puitteet siellä on varsin mukavat, tykkään. Voisin jopa harkita tilapäistä muuttoa sinne, ellei yhdensuuntainen matka olisi näin pitkä kuin nyt. ;)

      Mandy voisi haluta oman pikkumaskotin tarhakaveriksi, eikö vain? ;)

      Poista
    2. Varmasti haluaisi! Sellaisen ahneen maskotin, joka ei antaisi omista eväistään hänelle :D Ja olet oikeassa, tarhausaika on pitkä, jos ei itse hae aikaisemmin sisälle, niin ainakin 12 tuntia. Maastot on vailla vertaa, maneesin pohja on huippu, puitteet hyvät ja porukka kivaa. Vaikea sieltä on lähteä, vaikka sitä tarhakaveria toivoisinkin hevoselle.

      Poista
    3. Aina joutuu tinkimään jostain, se on ikävä fakta näissä touhuissa. :(

      Poista
  3. Kun rakennutin tuon kovan onnen tallin Vipsulle, yksi kantavista periaatteista oli, että talliin tulee vain porukassa tarhaavia hevosia. Ja porukka on valittu todella tarkalla seulalla..kesällä kaikki oli vielä hyvin, mutta, kuinkas sitten kävikään. Kaksi on keskenään ja muut omissa loosseissaan. Ja joka päivä sydän särkyy. Toivoisin, että vain omani, mutta luulen ettei nuo yksin tarhaavat kovin onnellisia tilanteestaan ole. Aina ei tee omakaan talli autuaaksi - varsinkaan jos siihen ottaa vieraita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin näkisin, että kauniista periaatteesta huolimatta omalla kohdalla voisi täälläkin käydä noin, jos tilaa olisi enemmän ja täten myös vieraita hevosia. Toki omat menevät porukassa, mutta vieraista ei aina tiedä. Tietyt kaksi voivat tulla toimeen tosi hyvin, mutta auta armias, jos sinne lisätään kolmas tai neljäs pyörä. Pakka voi mennä niin sekaisin, ettei kenelläkään ole enää kivaa...

      Poista
  4. On se kumma miten hevoset tuppaa olemaan ne, jotka vöyhöttää tarhassa sieraimet lautasen kokoisena pöristen ja häntä propellina pyörien kun taas shettikset (tai shettis meidän tapauksessa) tuijottaa otsatukan alta kummastuneena järkyttynyttä tarhakaveriaan. Toki hepuli saattaa joskus levitä isommasta propellihännästä pienempään ;) Laumatarhaus sopuisassa laumassa on parasta ja kaksistaan on aina parempi kuin yksin. Toki aina välillä saattaa tulla poikkeuksia, kuten meillä nyt kun hevonen saa olla laitumella (tiedän, tammikuussa!) ja shettis joutuu "paastoamaan" tarhassa. Onneksi pystyy koskettelemaan aidan yli ja muutenhan ne on aina kimpassa paitsi ponin terveyden takia ruoholle se ei tule pääsemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tuo Samppa, joka pitää huolen siitä, ettei kukaan jäädy paikalleen...

      Olen pikkasen kade, kun teillä laidunkausi on niin ihanan pitkä. Just toisin päin mitä täällä. :D

      Poista
  5. Niin minäkin olin ehdottoman laumatarhaamisen puolestapuhuja, kunnes olen saanut pelastaa hevoseni muiden hampaista useampaan kertaan.. En tiedä, mikä siinä muita ärsyttää ja miksi Rippe pelkää, mutta joku raja on silläkin, paljonko olen valmis katsomaan telomista. Vatsa kuralla kaveria karkuun isossakin tarhassa - ei ole minusta sen arvoista, että kannattaisi laumatarhata, joten olkoon yksin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin aikanaan blogistasi tästä ja harmitti, kun sopivaa kaveria ei vain löytynyt. :( Ja sitten ku tilanne pääsee oiken pahaksi, niin eihän siinä välttämättä vaihtoehtoja enää oikein ole. Tästä syystä olen itsekin äärimäisen tarkka laumadynamiikan suhteen. Pari heppaa onkin saanut lähtöpassit aiheen tiimoilta, koska eivät ole tälle plantaasille sen hetkiseen laumaan sopeutuneet.

      Tilankäytön vuoksi erillisiin tarhoihin en ole suostunut kuin tilapäisesti, joten siitäkin syystä yhteiselämän tulee olla sujuvaa. Se on huomattavasti helpomaa näiden nuorten kanssa, vanhat kun ovat jo niin jääriä, etteivät hyväksy välttämättä enää ketä tahansa kaveriksi.

      Poista