lauantai 28. tammikuuta 2017

Tapaus ponin mysteeripatit


Huoli kasvoi päivä päivältä valtavammaksi, kun hienoin hevoseläimeni joulun tienoilla sairastui mystisesti.

Kaulaan tuli erilaisia patteja. Isoin oli kananmunan kokoinen ja muut hieman pienempiä.
Poni lääkittiin asianmukaisesti ja jäätiin tarkkailulinjalle. Patit vastasivat kortisoniin hienosti eli ne pienenivät, mutta vain muutama päivä kuurin jälkeen patit palasivat runsain mitoin takaisin ja päivittäin tuli uusia molemmin puolin kaulaa. Kun mukaan ilmestyi pari lisäoiretta, tuli tarkkailulinja täydellisesti vastaan. "Jotain jännää tässä on meneillään" totesi eläinlääkärikin.

Perjantaina 20.1.2017 silmäteräni tutkittiin turvasta hännänpäähän. 

Ultraäänitutkimus paljasti heti alkuun sen, että kasvaimia nämä oudot patit eivät välttämättä ole, patit kun sijaitsivat imusolmukkeiden läheisyydessä ja vaikuttivat osittain  ärtyneeltä imusolmukkeelta. Ne vaikuttivat ultran mukaan tarkkarajaisilta, joskin melko isoilta paiseilta. Huoli helpotti hetkeksi.

Oikean puolen patit pestynä ennen ultraa.
Paiseita yritettiin luonnollisesti tyhjentää, mutta tuloksetta. Niistä ei tullut ulos mitään, ei sitten yhtään mitään! Kooltaan nuo operaation kohteena olleet neljä pattia olivat jotain väliltä viinirypäle-kananmuna, joten ne 190 kiloisen ponin kaulalla ovat jo ihan kohtuullisen kokoisia möllyköitä. Pateista otettiin biopsianäyte ja toinen näyte bakteeriviljelyyn. Näissä kännykällä otetuissa kuvissa patit näyttävät kovin pieniltä ja mitättömiltä, mutta kummasti kuva hämää.

Verikokeissa muutama arvo (lymfosyytit, leukosyytit ja globuliini) eivät olleet ihan kohdillaan, vaan hieman vinksallaan, muttei vielä pahasti. Niiden osalta jäätiin seurantalinjalle. 

Vasemman puolen toinen molluska.
Poni kotiutui kaula tilkkutäkiksi klipattuna, jonkinlainen palkokasvi sieraimessa (koska kaula niin käsitelty ja Mr Poni ei kympin luonteestaan huolimatta arvosta näin kokonaisvaltaista käsittelyä) ja jäimme noin viikoksi odottamaan patologin ja labran vastausta. Siinä ajassa ehdin jo kesyttämään mustan orin jälleen puolelleni!

Vihdoin jännä puhelu tuli. "Nämä vaikuttivat patologin mielestä paranemisvaiheessa olevilta paiseilta."

Okei. Sinänsä hassua, koska uusimmat paiseet tulivat pari päivää ennen klinikkakäyntiä ja nekin olivat todistetusti ns. tyhjiä. Onni tutkimuksessa oli kuitenkin se, ettei jotain tiettyjä soluja löytynyt. Se tarkoitti sitä, että (pahanlaatuisia) kasvaimia nämä eivät ole. Eikä niskasidematoa. Sekin kun oli yksi epäilys. Myöskään allergiaksi tämä koko kuvio ei suoraan sovi. Arvatenkin poni on ollut jo tovin  (1,5kk) pelkällä heinä-vesi-suolakiviruokinnalla, mutta se ei ole vaikuttanut ihotilanteeseen mitenkään.

Yksi jokin tavisbakteeri saatiin näytteestä viljeltyä, joten sulfakuuri jatkuu.

Lopputulema on siis se, että ponillani oli ja on edelleenkin pari paisetta kaulassa. Mistä ja miksi mokomat ovat tulleet, jää kaiketi mysteeriksi. Nyt lopuista pateista pyritään pääsemään eroon ja sen jälkeen ihmetellään, miten sitten käy.

Vasen puoli.

10 kommenttia:

  1. Aika erikoisia. Pikaista paranemista Sampalle, toivottavasti oikeasti vain tyhjenneitä paiseita eikä mitään vakavampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää miten käy. :) Nyt joutuu syömään sulfaa ja kortisonia niin kauan, että mokomat häipyvät. Jos häipyvät...

      Poista
  2. Ompa ikävän näköisiä. Ovatko kipeitä tai vaivaavatko Samppaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne hieman kipeitä olivat tuossa ennen eläinlääkärikäyntiä, mutta muuten olleet ihan siedettäviä. Syö, juo ja kakkii normaalisti, kaula/pää kääntyy ja poni toimii muuten ihan normaalisti. Paiseiden luulisi olevan kipeämpiä...

      Poista
  3. Uh, karua. Ja mystistä! Mikä voi tehdä paiseen joka on tyhjä? Todella hämmentävää. Onko näitä vain kaulassa? Voisivatko olla "taisteluarpia"? Siis painipuremajälkiä jotka tulehtuvat syystä X... Seuraavaksi syyniin kaverien purukaluston bakteerikanta?? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vain kaulassa. Yhdestä paiseesta tuli ennen joulua pari kertaa kotona mätää, siis ihan paksua valkoista möhnää, mutta siinä kaikki. :O Sen koomin uusista eikä vanhoista ei ole tullut mitään ulos. Ell avasi nuo oikean puolen pahkurat ihan kunnolla, jotta näkisi, mitä siellä on. No tyhjää täynnä... Ei mahdoton teoria tuo kaverin hammaskaan, tosin taisteluarpia olisi sitten vaan yksipuolisesti lauman pomolla, mikä olisi myös outoa. Muttei toki mahdotonta. :D

      Poista
  4. Kaikenlaista kummaa ja selittämätöntä sitä löytyykin. :o Niin meillä ihmisillä ku eläimilläki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! :( Joskus ihmetyttää, kun mokomat jäävät mysteereiksi. Toisaalta ehkä ihan hyväkin... :D

      Poista
  5. Meillä alkoi pikkuisia, noin herneen kokoisia patteja tulla poniin. Vaihdettiin ruokaa ja patit hävisivät parissa kuukaudessa :)

    Paranemisii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kerran aiemmin tullut Duke-ponille aika paha pitkittynyt allerginen reaktio silikonipohjaisesta kiillotusaineesta. :( Se oli aika metka tapaus myös. Iholle tuli juuri tuollaisia pieniä palleroita ensin ja ne kehittyivät sitten vähän rajummiksi kraatereiksi jossain kohtaa.

      Poista