Kylmää kyytiä

Samppa ja Salama.

Tännekin tuli vihdoin talvi. Se on tosi jees jees, jos tykkää talvesta. Lumi käy, mutta nuo hirmupakkaset - ei kiitos.

Nousseet pakkaslukemat saivat myös yhden läsipään käymään ihan ylikierroksilla. Siihen päälle vielä pari muuttujaa, niin silmämunaprolapsia oli jälleen todella lähellä. 

Muuttujia voisivat olla esimerkiksi jo tutuksi tullut kuvan peuraperhe (joilla kulkureitti tuossa tarhan viereisellä pellolla) ja ensikohtaaminen kuvauskopterin kanssa. Se oli vähän liikaa lintuja pelkäävälle Salamalle... 

Videosta ei ehkä kunnolla näy, mutta sen mitä kauhultaan ehtii, kyttää Salama alati taivaalle ja tuijottaa kuvauskopteria silmä kovana läsi loistaen:

Linkki videoon

Vastaavasti Pilkku jatkoi hölkkäänsä entiseen malliin pellolla pikkuratsastaja selässä ja totesi, että on sitä pahempaakin näillä maailman mannuilla ja lakeuksilla nähty.

Pilkku postilenkillä.

Pilkku on hiljainen ja ennen kaikkea harkitseva persoona, jolla on omat aatteet ja vaateet. Yhtenä päivänä se yllätti. En sanoisi tätä virheliikkeeksi, koska homma oli suoritettu niin huomaamattomasti ja tyylikkäästi - kun tulin yhtenä päivänä maastolenkiltä Salaman kanssa, oli Pilkun karsina tyhjä. Ovi oli kiinni ja poni löytyi tyytyväisenä heinäpaalin luota tallin takaa.

Kas näin, poni karussa.

Sitten ne elämisen vaikeudet. Pieni työvoitto kerrottakoon: Kotapata rules.

Ylhäällä vasemmalla Kotapadan veden lämpötila parin klapin jälkeen ja oikealla ylhäällä ulkolämpötila. Alakuvassa Salama ja Pilkku brunssilla, vesibaari ohessa.

Veden lämpömittari pari tuntia myöhemmin, kun joku halusi vielä välttämättä laittaa pari puuta perään:

Hupsista.

Mr Fonzie

On täällä Samppakin. Se ja sen kaulan mystiset paise(et) ovat toivon mukaan jo parempaan päin! Pikkuorin mieliala on jo parempi ja sen silmissä loistaa jälleen elämä. Niin hyvässä kuin pahassa. ;)

Että semmoista tänne. Ai niin - Salama on myös keksinyt oivan tavan nopeuttaa ruokatarjoilua, kun näkee, että laitan heiniä:


Linkki videoon