tiistai 12. huhtikuuta 2016

Siitä tähän päivään ja vähän treeniä

No kun en nyt silleen malttais.
Pitkästä aikaa tein jälleen aikamatkan sinne, mistä kaikki sai alkunsa ja miksi ylipäätään olen tässä.

Maailmassa on hevosia ja sitten on vain hevosia. On niitä, joita syvästi kunnioittaa ja arvostaa. Niitä, joiden kanssa elämä on samaan aikaan yhtä juhlaa ja yhtä helvettiä.

Iso Valkoinen oli sellainen: Suuri persoona, jonka kanssa mikään ei ollut itsestäänselvää. Jos oli, se oli liian hyvää ollakseen totta. Hevonen, joka opetti omistajalleen melkein kaikki hevosurheilun valot ja varjot.


Harmaassa nuoruudessa tämä lentävä hollantilainen oli pakattu hevosvälittäjän rekkaan ja kuskattu tilastopassin kera Suomeen. Kukaan ei tiennyt siitä mitään muuta kuin sen, että sillä oli paljon arpia ja se pelkäsi raippaa. Tai no, ei pelännyt, vaan heitti kyllä takuuvarmasti kenet vain alas, jos raipalla sitä hipaisi. Ilman raippaa taas se ei ottanut askeltakaan itse. Karkaamisen jalo taito oli sen ehdoton bravuuri estehyppelyn lisäksi. Olipa se varmasti joskus vetänyt kärryjäkin, koska kärryt perässä eivät olleet juttu eikä mikään. Koulupuolella se osasi kaikenlaista ja tarjosi ratsastajalleen palan mansikkaa kermakakun päältä, jos vain osasit prikulleen oikein pyytää.

Ennen kaikkea Iso Valkoinen opetti nöyryyttä. Se palautti itsevarmuutta uhkuvan omistajansa maan pinnalle aina vain uudelleen ja uudelleen.  Just kun luulit tietäväsi jotain, et todellisuudessa tiennyt mitään.


Vaikka nelivuotinen tie Ison Valkoisen kanssa päättyikin jo kauan sitten, ovat muistot edelleen päivittäin läsnä. Kotitarhassa seisookin nyt melkein samanlainen harmaa, vaikka lupasinkin, etten enää ikinä aio tätä tietä kulkea.

No, kuljenpa kuitenkin. Olisikin liian helppoa, jos kaikki sujuisi liian kivasti. Tänään Salama pakattiin traileriin Samppa-seuralaisen kanssa ja hurautimme "koulutreeneihin" naapuripitäjään. Arvokasta harjoitusta hieman metsittyneelle ruunalle, jolle kaikki on niin jännää ja ihmeellistä vielä.


Maailmaa on nähtävä. Tähän asti Salaman maailmankartta on ollut mallia kotipiha, josta on välillä poistuttu jo tuttua reittiä 28 km klinikan suuntaan. Edelleen muut hevoset jännittävät ja pelottavat. Niitäkin on siis nähtävä.

Tähänkin hommaan oli luonnollisesti tehty suunnitelma. Kaikki toiminta tehtäisiin niin kuin kisoissakin. Suitset päähän traikussa, kopista ulos, taluttelua, paikkojen näyttelyä. Lisätään satula ja sen jälkeen Anni selkään. Alkuun liinassa fiilistelyä, alkuravien jälkeen liina irti ja baanalle.

Salama oli tänään yllättävän reipas ja rohkea. Tarhoissa olevat hevoset pelottivat kyllä, mutta kenttätyöskentely oli silti ihan ok. Alkujärkytyksen jälkeen se kutistui jälleen 10cm! Vain yhdet rodeot nähtiin, kun Salama ei vain päässyt yli siitä, että tiellä käveli hevonen. Autot ja kaikki olivat muuten ihan okei. Silti, koska vähän jännitti, oli käsijarru paikoin tiukassa ja se on ihan normaalia nuorelle ja voimattomalle hevoselle. Mutta pätkittäin nähtiin jo vallan mukavia pätkiä!

Tässä vähän kuvatulvaa:
(Ja juu: En tiedä, miksi nämä kaikki ovat vasemmasta kierroksesta, yhtälailla mentiin oikeallekin!)










Moi mutsi! Mul on lystiä!



Lopputervehdys. Kiitos ja hei. :)
Koska hevonen käyttäytyi odotettua paremmin, tyyrattiin lopuksi yksi raviohjelma vähän sinne päin. Huutelin videokameran takaa tehtäviä ja milloin hukkasin jonkun kirjaimen, milloin taas kevään eka ampiainen ahdisteli, joten välillä maisemat näkyvät hevosta paremmin nauhalla. Tässä joka tapauksessa lähes koko rata:


Linkki videoon

PS. Maskotti oli toki taas mukana, pitäähän senkin treenata. :)



8 kommenttia:

  1. "milloin taas kevään eka ampiainen ahdisteli, joten välillä maisemat näkyvät hevosta paremmin nauhalla". Tämä on taattu kevään/kesän merkki :D Itsekin vedin parit sprintit hevosen ympäri ampiaista karkuun. Onpa siellä ihanan kuivan näköistä, täällä on vieläkin paikoitellen kauheat mutavellit :/ Kohtahan Salama on ihan valmis pikkukisoihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei sentään kenttä pölyä... :)

      Toivon mukaan treenit jatkuvat hyvällä meiningillä ja koulukisahaave voidaan toteuttaa joskus. ;)

      Poista
  2. Ihanan keväistä! Häiritseekö tuo satulan läpsytys liikettä vai mikä Salaman vej kiusaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa. Tällä hetkellä otj (ongelmajalka) on huonoin ulkotakajalkana, se varmasti vaikuttaa toisinaan vasempaan etujalkaankin. Tämä on toki huomioitu ratsastuksessa ja liikutuksessa muutenkin. :)

      Satula-asia on työn alla, juuri toivotunlainen lampaankarvajuttu on tilauksessa tuonne alle ensiavuksi. :)

      Poista
  3. mä voin olla virallinen kisakuvaaja sitten, kun sä hengittelet paperipussiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan tätä!!! :D Niin kuin näkyy, niin hieno risukasa tuossa ja hyvin lanattu pohja... :D Eli jos haluaa jälkipolvillekin jotain kerrottavaa, kannattaa toi kamera ottaa multa pois. :'D

      Poista
  4. Mahtava Salama, se menee niin hienosti, kuten aina! Ihania kuvia, ja on toi tiedän maskotti vaan sellanen sydäntenmurskaaja ❤💖👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samppa ei jättänyt kenellekään epäselväksi, että kuka tuli... :D :D :D Vihdoin äijä on sellainen äijä, kun pitääkin, eikä mikään nössykkä enää. Kiltti kuin mikä kuitenkin, ei tee tyhmyyksiä.

      Poista