Viikon heppailusaldo + Duken kuulumiset

Alkuviikon voisi kiteyttää pehmeäksi laskuksi kohti sitä lupaamaani ryhdistäytymistä:

Maanantaina Sohvi sai tosiaan alle uudet popot. Etukenkiä pyöristettiin rocker-tyylisesti, jotta etupää ehtisi alta pois vähän nopeammin. Satulaa ei vielä kuulunut postista, joten tamma sai vapaapäivän. Soffe laitettiin muuten ekaa kertaa nyt kuumakengitystekniikalla ja blondi tamma oli lievästi hämmästyneen näköinen tästä... :D

Tiistaina Sohvi ja Allu liikuttivat itse itsensä, tätä liikuntamuotoa voisi sanoa irtojuoksutukseksi. Sohvi sai kunnon tehoharjauksen, karvaa lähtee aina vain, eikä turkki tunnu ohenevan yhtään...

Keskiviikkona sain alleni yhden tämän hetken parhaimmista suomenhevosista ;), nimittäin Tarun Kalilein. Tehtiin n. 6km maastolenkki kävellen ja hallitusti hölkäten. Hassua mennä ihan vieraan hevosen kanssa yksin extempore-maastolenkille! :D Salaman puunasin myös ja lisäksi pikkumies sai matolääkkeen. Ruiskunkin se olisi syönyt, jos olisi saanut. Varsa käyttäytyi todella mallikkaasti tänään.

Kotona sovitin Sohville sen uutta satulaa ja se istui kuin nenä naamaan, joten kapusin heti kyytiin ja pyörittiin kentällä hetki. Olipa kivaa pitkästä aikaa ratsastaa omalla kentällä, pohja on nyt ihan perfecto.. :)

Duke 5.4.2012

Torstaina ratsastin Sohvin heti aamutuimaan. Ohjelmassa oli minimaastolenkki, loppujen lopuksi pituudeksi tuli 3,4 km ja keskinopeudeksi 6km/h eli hyvin rento kävelylenkki siis. Sohvilla oli tasaisen letkeä vauhti päällä koko lenkin ajan. Ilokseni myös maantiepätkällä (jonka pituus on huikeat 120m) tuli useampi henkilöauto edestä ja takaa, eikä tamma sanonut niistä vieläkään mitään. Moottoripyörää se ihmetteli vähän, mutta fiksu kuski (ehkä ainut sadasta!) sammutti menopelinsä tien reunaan ja antoi meidän mennä rauhassa, joten lenkki oli varsin onnistunut. Kuvittelenkohan vain, mutta viime aikoina mediassa on näkynyt melko paljon "hevonen liikenteessä"-tietoiskuja ja hepan kohtaaminen tiellä on tullut tutummaksi autoilijoille..? En tiedä, mutta viime aikoina olen kohdannut useamman fiksun autoilijan, tosin niitä mätämunia mahtuu joukkoon vielä toki liian monta.

Aamupäivällä karautin katsomaan Dukea. Hän on vähän kasvanut sitten viime näkemän, mutta supersöpöltä se näytti vieläkin, tietty. Poju pääsi "sisarustensa" (eli saman ikäisten kavereidensa) kanssa kentälle kirmailemaan ja voi sitä lystiä, kun voi pitävällä pohjalla jahdata kamuja. Vielä pari kuukautta, niin saan hänet kotiin!

Illalla Allu loikki omistajansa kanssa puomien ja kavalettien yli valvovan silmäni alla, sekin oli hauskaa pitkästä aikaa! Allu sai myös uudet kesäkengät alleen vielä illalla. Ihan hauska päivä siis. :)

Huomenna on taas Salaman vuoro päästä baanalle. Ohjelmassa voisi olla vaikkapa näyttelytreenejä, varsinkin raviosuus kaipaa vielä paljon hiomista - joko se pistää käsijarrun tiukkaan kiinni tai sitten se yrittää poistua kokonaan maisemista. En aio itse esittää sitä, koska jännitän ekan varsani ekaa näyttelyä jo nyt ihan liikaa, joten olen saanut delegoitua sen homman jo muualle... ;) Harjoitus tekee kuitenkin mestarin ja aikaa on vielä, joten hiljaa hyvä tulee. Ajatuksena on myös käydä jossain vieraassa paikassa ennen näyttelypäivää vähän katsomassa, miten Pikkumusta käyttäytyy, jos vaan saan haalittua hyvän "henkilökunnan" avuksi. :)

Onnellinen poninomistaja pienen ponilapsensa kera :)