Hevoskuume polttelee jo entistä kovempana, hyvä kun malttaisi keskittyäkään enää mihinkään muuhun... :) Tänään olen shoppaillut pienokaiselle pieniä loimia, kasassa on nyt lila fleeceloimi kasvuvaralla kuivatukseen, musta sadeloimi verkkovuorilla kevätkeleille ja talvikäyttöön aikaisemminkin mainitsemani vaaleanlila pieni ja söpö ulkotoppis. Niillä pärjätäänkin tämä kevät vallan hyvin. Noin muuten olen yrittänyt pitää varustehankinnat ihan minimissä, mutta vaikeaahan se on, kuten varmasti kaikki vähänkin varusteaddiktit tietävät... :D Kohtalaisen vaikeaa muuten arvioida noita pikkuhevosten kokoja, saa nähdä miten takit sopivat päälle, sitten kun niiden tarve on.
Näillä näkymin 1.2. keskiviikkona olen jälleen hevosenomistaja. Sitä tosiaan odotellessa. :D Fiilikset ovat hyvin jännittyneet, odottavaiset ja optimistiset. Toivon sydämestäni epäonnen kääntyneen ja uskon jollain tapaa kohtaloon. Näin muuten tämän varsan myynti-ilmoituksen jo syksyllä ja soitinkin siitä silloin, vaikka minulla oli talli täynnä hevosia, mutta se oli tavallaan jo ehtinyt mennä, eikä ollut täten enää aktiivisesti myynnissä silloin. Se tuli kuitenkin nyt joulun tienoilla uudelleen myyntiin ja vaikka silloin tilanne kotipuolessa oli mikä oli, niin otin uudelleen yhteyttä. Pian hän on sitten ikiomani... <3 Olen ihaillut tämän isää jo pidemmän aikaa ja toivoinkin siitä itselleni varsaa. Eipä tämän emäkään yhtään hullumman näköinen ole, pikkasen erisukuinen ja hyväluonteinen. Mutta tosiaan, jo silloin syksyllä tunsin sydämessäni sellaisen jännän piston, mitä ei ihan joka hevosen kohdalla tule. Kävin tässä tammikuun aikana neuvotteluja myös parista muusta varsasta, mutta ne eivät kolahtaneet samaan tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti