Kisaturistina Alvalla 18.9.

Voi, kyllä sydäntä taas riipaisi, kun olin Emmin ja hänen Laura-heppansa apuna ja kuskina Alvalla eilen. Alvalle sijoittuu paljon omia kisamuistoja, varsinkin Kallen kanssa. Aika kultaa muistoja ja päinvastoin, pystyin vieläkin mielessäni ratsastamaan pari rataa ja tuntemaan sen fiiliksen, kun heppa tekee kaikkensa voittaakseen - useimmiten siinä melko hyvin onnistuen.

No joo, fiilistelyt sikseen, Emmin Laura-heppa yllätti eilen positiivisesti. Perjantaina teimme viimeistelytreenit, hypättiin helppoa rataa ja hypyt menivät hyvin. Sen jälkeen ajattelimme ihan kevyesti treenailla traileriin menoa, se kun on ollut ehkä se haastavin puoli. Harjoitukset päättyivät 2,5h taistelun jälkeen, sen verran iso tamma koetti sinnikyyttämme... Täten oli siis fiksua varata sunnuntaiaamulle reippaasti aikaa, jotta emme myöhästy kisoista.

Olin Artukaisissa sunnuntaiaamuna klo 7.45. Pakattiin tavarat autoon ja ehdittiin tyyliin laittamaan lastausliinat paikoilleen, kun tamma käveli lähes suoraan koppiin klo 7.55. Olimme kaikki vähän puulla päähän lyötyjä, mutta parempi toki näin päin, kisat tosiaan alkoivat meidän osalta klo 10.50... :) Tamma sai siis rauhassa syödä aamuheinänsä traikussa ja seisoikin siellä ihan hiljaa. Mainittakoon tähän vielä, että kisapaikalla kotiin lähtiessä se käveli jälleen suoraan kyytiin, eli ei lainkaan huono reissu. Miten niin tammat ovat välillä vähän tuulella käyviä?!

Eipähän tullut kiire. Saimme rauhassa kiertää rataa, minä sain fiilistellä ja Emmi sai jännittää. Kisat menivät kivasti, he menivät 40- ja 60cm ja saivat saldokseen kaksi nollarataa sekä yhden ruusukkeen. Hyvä aloitus siis kisauralle... :)