Niin sievä on talvi, kun kuvista katsoo. Ja ihan kiva vietellä tuolla ulkonakin, kunhan malttaa pukeutua oikein. Vaan olen silti kesän lapsi ja tämä talvesta mukavana puhuminen on silkkaa jargonia. Todellisuudessa myös se, etten vieläkään pääse niin lujaa kuin aiemmin, tekee olotilan helposti vähän viileäksi. Mutta niin ihanasti ovat päivät jo pidentyneet.
Helmihetki 1
Oman polven kuntoutus on edennyt hyvin ja ehkä vähän ajateltua aikataulua nopeammin. Ahkeran jumpan lisäksi olen kävellyt Sätkyn kanssa. Kovin pitkiä kävelylenkkejä polvi ei vielä siedä, joten päätin ulkoiluttaa uutta satulaakin vähän. Tällä hetkellä Säde kävelee ihmisen kanssa joka toinen päivä. Alku- ja loppukäynnit maasta ja selästä mennään sen verran kuin hyvältä tuntuu. Säteenkin jalka tuntuu väsähtävän välillä ja silloin se kiertää sitä taas vähän. Onkin hyvä kävellä loppukäynnit maasta ja kurkkia välillä takasten liikeratoja.
Helmijuttu 2
Mutta mistä olen erityisen iloinen, on se, että tammuska suhtautuu tähän omaan työhönsä niin hyvillä mielin. On oikea kainaloinen, iloinen höpöttelevä itsensä. Niin se vaan eilenkin tomerasti olisi marssinut maantielle ja pidemmälle lenkille, mutta umpihankeen metsätielle ei vielä ole asiaa. Sätkyn iloksi omalle pellolle ja takametsään ilmestyi polku, jota pitkin oli niin pal hauska temmeltää. Intoutuipa hän oikein pukkilaukallekin vinkaisun kera, kun reitti aukeni hänelle ensi kerran.
Helmihomma 3
Joko kevät tekee siis tuloaan ja tamman lempeyden takana ovat ihan vain ne hormonit tai sitten hänellä on vaan kovin mukavaa nyt. Toivoisin kovasti jälkimmäistä vaihtoehtoa kohdalle ja mielellään pysyvänä ratkaisuna. Sanotaanko näin, että joulun alla kintun ollessa kipeimmillään lempeys oli kaunis ajatus vain.
Bonushelmi
Suomenhevonen on aina siellä, missä tarvitaan. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti