Tänään saatiin nähdä useampi valonpilkahdus: Vuoden ja neljä päivää kestänyt perunkirjoitusralli vanhempieni osalta on vihdoin saatu päätökseen ja iso kivi vierähti harteilta arvatenkin samalla. Keskeneräisyys ei ole vahvuuteni ja viime vuonna virkatodistusten saanti oli kaikkea muuta kuin sujuvaa.
Kevät saa siis puolestani tulla. Hevosetkin ovat sitä mieltä, sillä karvanlähtö alkoi yhtäkkiä ja varsin reippahasti.
Salama haistaa ehkä kevään. Tai keksin. Mutta fiksu ja filmaattinen on joka tapauksessa.
Juppekin kurkkii, mitä täällä tapahtuu.
Sisko ja sen veli. Veli ja sen sisko.
Auringossa oli jo niin lämmin, että Sädekin sai mennä ilman loimea päiväksi ulos. Ja katsokaa nyt heitä, roikkuivat toistensa lipereissä koko päivän.
Sydän. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti