perjantai 22. tammikuuta 2021

Kun tallinpitäjä sairastuu

Yhä useampi on ottanut hevosia kotiinsa. Osa suunnittelee tarkoin plan B:n pahan päivän varalle ja osa elelee vailla huolta huomisesta. Fakta on kuitenkin se, että osa ihmisistä on keskimäärin tapaturma-alttiimpia kuin toiset ja toisaalta taas huomisesta ei kukaan koskaan tiedä. Eikä aina tarvitse olla kuolemankielissä, ennen kuin vastuuta jakaa. Pienikin tapaturma tai ns. arkinen sairaus (norovirus, ärhäkkäämpi flunssa tms.) voi viedä tallinpitäjän sivuun. Kotitallin pidossa useimmiten oikeus kunnalliseen lomittajaan ei toteudu, joten se plan B ei ole lainkaan huono idea.

Ymmärrä vastuu. Jos olet itse korvaamaton, eikä kukaan osaa hoitaa hevosiasi ns. terveessä arjessa, voi katastrofihetkellä tilanne olla haastava. Ymmärrä myös se, että sairaalan pehkuilla maatessasi jonkun on todella hoidettava ne hevoset. Valitettavia esimerkkejä tämän laiminlyönnistä löytyy ja kärsijöinä näissä ovat valitettavasti eniten ne hevoset. Tämä myös pitää sisällään sen, että hevosten on oltava ns. kaikkien käsiteltävissä turvallisesti tavanomaisissa toimenpiteissä.

Tapaturmavakuutus. Suomessa on hieno terveydenhuoltojärjestelmä, johon pääsääntöisesti voi luottaa. Vinkkinä kuitenkin sanoisin, että tarkista oma tapaturmavakuutuksesi ja oikolue sen sisältö. Hoitoon pääsy heti on aika kiva lisä siinä kohtaa, kun polvi on kokoa jalkapallo. 

Tukiverkko. Kartoita edes yksi ihminen, johon voi luottaa. Enempi toki parempi. Keskustele tukiverkoston kanssa siitä, mitä hevosille tehdään, jos jotain käy. Uskalla pyytää apua. Ole kiitollinen, jos ja kun joku huolehtii hevosistasi ylipäätään ja sovi tarvittaessa taloudellisesta puolesta erikseen. Selvitä paikalliset kontaktit, jotka voivat tehdä tallituurauksia tarvittaessa. Jos hevosesi tarvitsee liikuntaa säännöllisesti ihmisen toimesta, kartoita / mieti vaihtoehtoja etukäteen. 

Varaudu ja ohjeista. Ei ole pöllömpi juttu tehdä kirjallisia ohjeita päivittäisiin tallirutiineihin. Kuvalliset ohjeet helpottavat. Rutiineja on hyvä näyttää ihan käytännössäkin, jos tallilla vakituisia kävijöitä on. Nimeä karsinat, kipot ja varusteet. Varmista, että rehuja ja kuivikkeita piisaa ja pidä huoli, että niitä saa jatkossakin. Jos olet tajuttomana teholla ja heinät ovat loppumassa, on heinämiehen yhteystiedot hyvä olla muillakin tiedossa. Tee myös talliympäristöstä turvallinen ja selkeä, se auttaa kummasti arjessa.

Priorisoi. Hädän hetkellä on yksi lysti, jos rakkaan karvakorvan hoito ei vastaa ihan täysin sitä, mitä omistajan hallussa ollessa. Kunhan puhdasta vettä, heinää, mahdolliset lääkkeet ja suurin piirtein puhdas karsina löytyy. Totuttu ulkoilu on myös toivottavaa, oli se sitten tarhaus tai laitumella olo. Aivan toisena tulevat hienoiset yksityiskohdat, joita omastakin takaa löytyy: On loimitusohjetta, jalkojen ja ihottuman päivittäistä hoitoa ja muuta lisärehukikkailua. 

Uskalla silti elää. Ei täältä kukaan hengissä ole selvinnyt, joten toivottavaa on, että ennen sitä olisi edes vähän kivaakin.

4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Itse olen sitä tukiverkko-osastoa eli autan tallihommissa tarpeen mukaan jos suinkin kynnelle kykenen. Tuo nimeäminen on iso juttu esim. loimien kannalta. On sitä kerran jos toisenkin tullut arvottua mikä kenenkin on, vaikka meidän tallissakin nuo on yleisesti hyvin nimetty.
    Ja aina kun jätän oman hevosen pidemmäksi aikaa varaliikuttajien hoiviin niin on ohjeistukset, katson ennen poissaoloa että kamat on hyvin paikoillaan ja niin päin pois. Mutta totta tosiaan, ei kaikkea voi ennakoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teet tärkeää hommaa. :) Toisten nurkissa touhuaminen on aina haastavaa, vaikka kuinka olisi asiat hyvin nimetty ja järjestelty. Itsekin olen löytänyt itseni arpomasta, mikä on kenenkin tavara tai loimi, mutta toisaalta taas pääasia, että kaikille on joku härpäke löytynyt... :D

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa! Kun tallilomittajana on esimerkiksi ei-heppaihmisiä, (mikä joskus voi olla ainoa vaihtoehto) korostuu ns. vaihtoehtoinen tallinpito. Meillä on karsinatalli ja isot tarhat normaalikäytössä, mutta jos sattuu niin että olemme molemmat kipeänä, hevoset saa ns. turvatarhaan missä on pihatto. Tällöin hevosille saa niihin koskematta heinät, vedet ja ne pääsevät suojaan. Myös aitaus on niin tukeva, että hepat ei pääse karkuun yms vaikka ihmettelisivät miksei haeta sisälle. Samalla ähkyjen ja talutuksessa tapahtuvien ym tapaturmien riski vähenee, kun hevoset liikkuvat vähän koko ajan eikä vieraiden ihmisten tarvitse niitä käsitellä, siivota karsinoita ym.
    Voi kuulostaa yliampuvalta, mutta tämä systeemi on todella toimiva. Hevoset jo tietävät turvatarhaan mennessä, että siellä saa olla vapaasti eivätkä kerjää sisälle portilla ym.johtunee myös siitä, että niitä pidetään siellä säännöllisesti silloin tällöin niin tilanne on tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuokin, ettei hevosiin tarvitse välttämättä koskea. Joskus voi käydä noinkin ja on oikein fiksua varautua asiaan. Meilläkin hevoset ovat tottuneet vaihtuviin asioihin ja se on ihan hyvä asia. Kaavoihin ei kannata kangistua, tietää ongelmia. :)

      Poista