lauantai 3. lokakuuta 2020

My little pony

 

Julishka, kultakimpale. Ikää kolme vuotta ja niin kiltti ja kaunis.

Hän on jonkin verran tehnyt ponikerhoja eli ollut lasten harjattavana ja talutettavana. Seisoo käytävällä herkeämättä paikallaan just niin kauan, kun on pakko. Rauhoittelee lempeästi pelkäävää lasta pehmeällä turvallaan ja siinä missä muut tallin hevoset varmasti liiskaisivat kissan, haistelee Julishka sitä lempeästi ja hellästi. Salaman perään se hirnahtaa vaimeasti iltaisin, kun isot menevät sisälle. Julishka on vihdoin se varsa, mitä Salama odotti vuosikaudet ja niillä onkin vähän erityinen suhde.  

Ajoponina se on vielä uransa alussa, mutta nyt jo tarkka ja toimiva. Opetus ei kauheasti poikennut sanonnasta "kärryt perään ja lenkille". Näyttelyissä se syttyy ja rakastaa esiintymistä. Kesänäyttelyponi se ei nyt nuorena ole ollut, mutta syksyn tullen se puhkeaa aina täydelliseen loistoonsa. Traikkuun sen voi ottaa kenen vain matkustuskaveriksi ja näin kaikilla on mukavampaa. Korvaamaton siis.


Kauas ei omena ole puusta pudonnut, sillä Julishkan isä Samppa oli myös tällainen kultakimpale, jonka luonne on virallisestikin 10 pisteen arvoinen. Vuodet ovat selvästi tehneet minusta taas "tammaihmisen" ja pakko se on sanoa, jo historiassa parhaat hevoseni ovat olleet tammoja. Niin nytkin, Julishka on ehkä kaunein ja kiltein ikinä. 

Kyllä jokainen tarvitsee oman shetlanninponin. Sitä pienen ponin viisautta ei voi sanoiksi pukea.


”Minun aarteeni eivät kilise eivätkä kimalla, mutta ne hohtavat auringossa ja hirnahtavat yössä.”

2 kommenttia: