lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kesäkuun alkua


Se tuli. Kesä. Ihanaa.


Kesä on ihanaa aikaa, mutta Sätkyn kanssa toki elellään nyt jänniä aikoja. Polttiaisten eka aalto selvitettiin kohtalaisesti, mutta ekat paarmat saivat tamman tissien edustan ihon rikki. Loimeen tilattiin jatkopala ("tissiliivit") ja monen hehkuttama BB eli bentsyylibentsoaattivoide otettiin käyttöön sinkkivoiteen kaveriksi.
Pientä muutoskuvaa. Eka kuva otettu 6.1.2020 ja jälkimmäinen nyt kesäkuun alussa. Sätky on aikuistunut kovin, oli tullessaan vielä vähän varsamainen ja ponimainen. Ehkä se on vähän kasvanutkin. 


Ruohonleikkuri on edelleen rikki. Isäntä ei ole kiirehtinyt sen korjaamisen kanssa, koska "hänen" suojattiponinsa (= Risto) voi ihan hyvin hoitaa nurmikon. Tasapuolisuuden nimissä myös Harmaat ovat päässeet hyötykäyttöön. Salama on ollut vihreällä tarkalla vartin kellotuksella ihan varmuuden vuoksi.


Aika samasta muotista ovat nämä pyrstöt. Sätkyllä on tosin paremmat jalat kuin veljellään.


Salkku on ollut toisinaan kuin mikäkin villivarsa. Mokoma on aina ollut superhelppo ottaa kiinni, mutta nyt kun se pääsi vihdoin ruohon makuun, loikkii se nurmella kuin mikäkin varsa karkuun ihmistä. Kaurakeppo on kuitenkin maaginen eli se vie loppupeleissä aina voiton. Myös hapankorppu hätätilanteessa kelpaa. ;)


Ja miksei voisi, onhan se aika kivassa kunnossa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Postauksen lopussa lisää hänestä.


Paljon on maastoiltu. Sätky ei ole pariin viikkoon käynyt kentällä kuin läpikulkumatkalla.


Eikä se haittaa, maastoilu on niin mukavaa!


Kuten kuvasta näkyy, päivitettiin vähän suitsiosastoa. Micklemit ovat Sätkylle hyvät, se on kovin tyytyväinen niillä. Ehkä omakin silmä tottuu niihin ajan kanssa vihdoin..?
Kouluratsastusta voi harrastaa myös maastossa. Tässä jo aika hc-meiningillä, kun alue on jo kenttää muistuttava. Tässä haettiin vähän askelmerkkejä vielä lenkin päätteeksi. Pikkuhiljaa homma etenee ja itsekin täytyy vain olla armollinen itselleen, kaikkea ei voi kerralla korjata.


Tunnustan, etten ole kauheasti ratsastanut nyt Salamalla, Anni & Salla ovat hoidelleet liikutuspuolen melkein kokonaan. Nyt erinäisten menojen vuoksi meni pari viikkoa, kun ehdin jälleen Salkun kyytiin. Ja herttinen sentään, kukaan ei kuollut, vaan meillä oli oikein mukavaa. Salama liikkui omalla moottorilla oikeinpäin, oli herkkä ja järkevä, toimi kuin ajatus! Tehtiin jopa paljon laukkaa ja kaikkien näiden vuosien jälkeen sain jopa vaikutettua laukan laatuun vähän. 
(Salama reagoi herkästi laukassa aika isosti pukittamalla, jos kuski häiritsee ja pyrin omien rajoitteiden takia välttämään rodeokyytiä.)

Olisi kiva tehdä sen kanssa enemmän, mutta ehkä näin on kuitenkin hyvä. Salaman takapää ei tunnu kestävän kenttähimputusta sillä tavoin kuin ehkä toivoisin ja siitä seuraa ainainen kierre vaivojen kanssa. Hyvällä omallatunnolla käyn siis silloin tällöin nauttimassa kouluratsastuksesta sen kanssa, ilman huolta huomisesta. Muuten se liikuskelee sitten kolmisen kertaa viikossa pääasiassa maastossa. Ja kulkee se sielläkin, on nyt pari kertaa laukkailtu jopa rintarinnan Sätkyn ja Salaman kanssa. Ihmeiden aika ei ole ohi!


Ensi viikolla ponit pääsevät laitumelle ja Harmaat jäävät kotipihaan. Ennen juhannusta Harmailla on hammashoito ja juhannuksen jälkeen kengitys. Sitten alkaakin itselläni vihdoin kesäloma. Jospa sitä vihdoin ehtisi treenailemaan myös kotipihan ulkopuolelle. :) 

2 kommenttia:

  1. Voi miten näitä sun päivityksiä oikein odottaa nykyään! Ovat niin ihanan positiivisia! Olen aidosti niiiiiiiiiiiin iloinen ja onnellinen sun puolesta, että nykyään menee heppojen kanssa niin paljon paremmin. Olen ollut seuraaja alusta asti (koska ennen asuin melkein naapurissa ;) ) ja tää sun blogi on aiheuttanut niin suurta tunneskaalaa tässä vuosien varrella. On pelätty Salaman puolesta monia monia kertoja, onneksi et kuitenkaan luovuttanut sen kanssa! Jo näytön välityksellä tuosta eläimestä saa todella valloittavan kuvan ja luultavasti livenä on vieläkin valloittavampi! Uskon, että Sätkyn tulolla oli joku suurempi merkitys ja kyllähän se jo on näkynyt alusta asti miten onnelliseksi se on sinut saanut! Aivan mahtava juttu! Ponit ovat poneja ja aina yhtä valloittavia :D Eipä tästä tekstistä nyt tullut yhtään mitään eikä päätä tai häntää löydy, mutta halusin vain purkaa tätä iloa näin tekstin välityksellä! Aivan mahtavaa, että nyt näiden vaikeiden vuosien jälkeen pääset ihan vain nauttimaan elämästä ja hevosista! Sinä jos kuka tiedät, ettei se ole niin itsestäänselvyys. Ja ei voi muuta kuin nostaa iso respect peukku! En oikeesti tiedä ketään yhtä vahvaa ihmistä! Olet todellakin onnesi ansainnut!

    Kaikkea hyvää teidän koko koplalle! Jään odottamaan taas uutta päivitystä innolla! ^^ <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, se piristi päivääni ihan todella paljon. <3

      Salkku ei hohda mun CV:ssä kirkkaimpana onnistumisena, mutta hei, onhan se hengissä ja onneksi nämä erinäiset koulutusprojektit (esim. lastenponit x 4) ja Julishkan kasvu aikuiseksi fiksuksi poniksi ovat sitten sitäkin onnistuneempia? :D Eli kiitos Salkkulin, se on opettanut myös sen epäonnistumisen mahdollisuuden! Ja kun luulet osaavasi jotain, iskee Salama sopivasti kovaa ja korkealta, tehokas pudotus maanpinnalle... Persoonana se on ihan huikea, ehkä ilmeikkäin otus mitä meillä on koskaan ollut. Kouluvalmentajani sanoi joskus, että tälle on selvästi annettu mahdollisuus näyttää tunteensa. Totesin vain siihen ettei ole tarvinnut, se näyttää ne kysymättäkin. :D

      Sätkyn kanssa on oli alkuun todella epärealistinen olo, tätä tämä harrastamisen kuuluisi olla ja näistä kaikista Salkunkin kanssa haaveiltiin. Siispä jokainen hyvä päivä on oikeasti tosi hyvä päivä! Onneksi Sätky jyräsi tiensä meille ja tuli elämääni just oikeaan aikaan. <3

      Tervetuloa taas linjoille kun maltan taas jotain tänne faksata. :D

      Poista