T niin kuin tamma

Vallitsevan teeman mukaan aloitan tämän postauksen osanotoilla.

Te kaikki The Tamman omistavat, otan osaa - nyt ymmärrän teitä.

Säde Säihkysääri on täällä nyt kolmatta kuukautta. Tullessaan tammikuussa sille pamahti kunnon kyykkykiima päälle ja se oli valmis lisääntymään vaikka aitatolpan kanssa, kun Salkku ei vain tajunnut sitkeästä itsensä tyrkyttämisestä huolimatta homman jujua. Liikkuminen oli välillä inhottavaa ja mielialat vaihtuivat kuin hedelmäpelissä konsanaan.

Kiima meni ohi ja pari viikkoa sujui oikein mallikkaasti. Kunnes tuli jälleen kunnon kiima. Toisinaan tamma on taas kuin ihmisen mieli, vailla pelkkää hellyyttä ja seuraavaksi itse lohikäärme. Väärästä paikasta väärällä harjalla harjaaminen toi eräälle anonyymille uhrille mustan reiden.

Aloitin kiimapäiväkirjan pidon. Ehkä puolen vuoden päästä voin laatia itselleni käyttöohjeet tamman kanssa elämiseen. Siihen asti mennään rakkauslasit tiukasti päässä, tiedättehän.

On hän silti aika muru. Tyttöpuolinen Salama eli Suuri Persoona. Olkoonkin tamma. ;)

Vaikka eipä sillä, isäntä kysyi tamman tullessa, että millainen se on. Vastasin, että samanlainen kuin minä. Enpä tosin silloin tiennyt, että kuvaus osui kohdilleen kuin nenä naamaan.