perjantai 8. marraskuuta 2019

Lokakuu puhelinkuvina


Lokakuu mennä viuhahti ohitse. Onneksi on kuvia. 


Lokakuu alkoi tarharempalla. Ehdittiin justiinsa saamaan plantaasi kuntoon ennen sadekautta.


Työkalut olivat varsin arkiset. 


Salkkulin etujalka otti vähän nokkiinsa rasitustason nostosta. Sellaista sattuu, joten kierrokset alas ja askel taakse. BOT-suojat otettiin lokakuun alussa käyttöön.


Rempattiin myös tallin vesipisteelle oma talvikotelo, jospa nyt pysyisi sulana. Työnjohto paikalla.


Niin pal oli kivoja, kauniita ja kuulaita syyspäiviä.



Kunnes alkoi sadekausi. Unohdin merkkiuskollisuuteni ja ostin ihan kokeeksi Salamalle Rainbusterin 100g sadetakin ja tästä tuli ihan suosikki! Aiemmin en pitänyt näistä yhtään, koska vedenpitävyys surkeaa ja kuivuvat ikuisuuden. Tämä yksilö ainakin toistaiseksi hylkii vettä ja kuivuu nopeasti. Samaa en valitettavasti voi sanoa sinisestä poniversiosta, jonka innoissani toki ostin Liskolle heti perään... Siinä missä muut samana päivänä päällä olleet loimet (kuvan vihreä Rainbuster Salamalla ja aiemmassa kuvassa violetti Amigo Ristolla) kuivuivat yhdessä yössä taas käyttökuntoon, roikkui Liskon Rainbuster kolme päivää patterin päällä..!


Annilla ja Salkulla oli TRT-treenit kerran.



Pidä ystävät lähellä ja viholliset vieläkin lähempänä. T: Salama



Muovilippu pään päällä on ihan OK, mutta ympyrän keskellä maailmanloppu. Tässä Ruuna Reipas kerää justiinsa itsenään kevyisiin kevätjuhlaloikkiin ja ratsastajalla on epätoivoinen yritys korjata tilannetta sisäpohkeen voimin. :D


Lokakuun puolella toivotettiin Risto-poni tervetulleeksi. 


Kas tämä ötökkä. <3


Tässä Risto ja Lisko, onnellinen nuoripari.


Kävi täällä kyydissä joku vieraskin! :D 


Ruskalenkillä. Ak katselee kauniita maisemia ja heppa kyttää, jos puskasta hyökkäisi joku.


Uudesta tarhasta kaikessa epämuotoisuudessaan on tullut heppojen suursuosikki. Salaman lempipaikka on tässä, koska tästä näkee sisälle. Kun sisältä kuuluu liikettä tai valot syttyvät, on vahtikoira heti valppaana. :D


Kentällä on jumpattu käynnissä. Ei se niin tylsää olekaan, kuin voisi kuvitella.


Maastossakin on käyty kävelemässä. 


Julishka kävi vielä kerran kauneuskisoissa tälle vuodelle.


Kauneusjuttuja. Siis föönaan ponia kuivaksi.


Seuraavana aamuna valmiina lähtöön.


Matkalla.


Julishka on siitä kiitollinen otus, että odotusajat se vain seistä jäpittää paikoillaan. Sitten kun on aika toimia, niin se on ihana leija. <3


Liskon oma tiimi. 


Julishkan palkintosaalis 2-vuotiskaudelta:
3 x I-palkinto
1 x II-palkinto
1 x Champion nuori
1 x Reserve Champion nuori
1 x Paras nuori tamma
2 x Luokkavoittaja

Julishka kävi vuoden aikana kolmessa rotunäyttelyssä ja kerran Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä.


Salkkuli sai lokakuun lopulla rajun ripulin. Kuumetta ei ollut, mutta pari päivää shitti lensi kaaressa ja vatsa oli kipeä. Syyksi arveltiin - ylläri - uutta heinäpaalia. Tällä kertaa tästä reaktiosta selvittiin intensiivisella kotihoidolla eli kuitulisää, juottamista, Yea-sacc-hiivaa ja lisää juottamista.


Löysin armeijan ylijäämäviltin huokeaan hintaan (14,90e). Jos ei muuta, niin oma ahteri pysyy lämpimänä.


Salama odottelemassa tehojuomaansa. Ilme oli onneksi koko ripulikeissin ajan pirteä.


Risto nukkuu mielellään Salaman pyrstösulkia vasten.


Salama on innokas apuri.


Kun selkäsi käännät...


Sellainen kuukausi se. Nyt alkavat selviytymiskamppailukuukaudet, kun talvi yrittää tulla. Tilsakumit ja hokit saatiin juuri parahiksi alle, kun ensilumi tuli. Nyt totutellaan niihin ja toivotaan, ettei mikään tai kenenkään koipi ota nokkiinsa talvinastoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti