Vuosien varrella kaikenlaiset lisäravinteet ovat olleet muodissa. Joitain on kokeiltu, joitain ei. Useimmat kokeilut ovat todettu tehottomiksi (pl. Formula 4 Feet) tai ei niin ihmeellisksi, kuten esimerkkinä chia.
Hamppurouhe tarttui vähän extempore mukaan kaupasta pari kuukautta sitten. Ajattelin sitä Salamalle, kun sillä on heinien liottamisen jälkeen iho ja karva kuivunut ja laadultaan huonontunut. Itseasiassa todella sähköinen karva on aiheuttanut jo useamman vaaratilanteen, kun loimea poisottaessa hevonen on saanut arvatenkin paniikkikohtauksen. Loimihomma meni itseasiassa niin pitkälle, ettei sille voinut enää laittaa oikein mitään loimea. Kokeiltu on huuhteluaineet, sähköisyydenpoistajat jne, mutta mikään ei auttanut. Samaan aikaan kyljissä karvat kuluivat pohkeen kohdilta ihan pyhästä hengestä poikki. Jaiks.
Varovasti hamppurouhe tulille eli tuttujen tarkasti laskettujen jyvien mukana ruokakuppiin. Puoli desiä oli aloitusannos ja siinä on pitäydytty - Salamalla ei ole erityistä tarvetta väkirehuille. Koska allergiatausta, piti rehu aloittaa hyvin varovaisesti. Toistaiseksi hamppurouhe ei ole aiheuttanut allergiaoireita.
Muuten sapuska on pysynyt oikeastaan samana (heinää punnittuna 8,5 kg, kivennäinen, ripaus Selectediä, suolakivi). Parissa viikossa hamppurouheen aloituksen jälkeen turkki muuttui rasvaisemmaksi. Sähköiskut vähenivät ja hevosta pystyi esimerkiksi harjaamaan muovisualla (se on Salkun lempiharja, mutta oli välillä pannassa karvan heikon kunnon vuoksi) ilman sähköiskuja. Wau. Kuukauden jälkeen iho rupesi tuottamaan enemmän valkoista talia, mikä tässä tapauksessa oli ihan toivottu juttu. 1,5 kk myöhemmin hampun syötön aloituksesta hevoselta voi ottaa jo lähes huolettomasti loimen pois!
Eli joku taika tuossa rehussa on. Aloitin antamaan sitä poneillekin. ;)
PS. Tämä postaus on - kuten kaikki muutkin tuotetestaukset yhtä lukuun ottamatta tässä blogissa - sponsoroimaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti