Keskiviikko 23. tammikuuta oli taas sellainen suksee, etten malta olla kertomatta siitä(kin).
Oli vapaapäivä ja istuin aamukahvilla keittiössä. Yhtäkkiä kodinhoitohuoneesta kuuluu ihmeellinen poksahdus ja sen seurauksena kova suhina. Luulin ensin, että lämminvesivaraaja tuli tiensä päähän, mutta se olikin ulkoseinän vesiposti, josta suihkusi täydellä paineella vettä. Onni onnettomuudessa, että istuin vieressä ja suurin piirtein järjellisessä ajassa osasin katkaista vedet. Tällä kertaa putkirikko paikallistui vain ulkoseinän hanaan, joten suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Edellisenä päivänä pakkasta oli yli -20°C ja eilen lämpötila oli nollissa. Jippii.
Ihan lopuksi otettiin vielä allekirjoittaneelle vaikeaa vasenta laukkaa ja se nousi kyllä, mutta pitkän sivun jälkeen meni kyntöauramoodi päälle, heppa lähti painamaan etupainoisena jyränä ja laitumen portilla se kompuroi etujaloillaan pehmeässä lumessa. Horjahdin tietty eteen (virhe nro 2) ja hevonen teki vielä ärhäkän kiukkukierrepukin, kuten sillä tällaisissa tilanteissa tapana on. Lensin kuin leppäkeihäs suoraan laitumen porttiin ja tietty oikea polvi edellä. Miksi aina aitaan, kysyn vaan?! (Virhe nro 3)
Elina vielä tyyrasi Salamin ja kivaltahan se näytti, itse vielä kiipesin loppukäynneille selkään ihan vain periaatteesta. Vähän siinä polvessa tuntui ikävää kipua ja kuinkas olikaan, nyt kulkupeleinä ovat kepit. Polvilumpio otti vähän iskua ja polvi turposi hetkessä palloksi. Täyttä varauskieltoa jalalle ei tullut, mutta ratsastuskielto ja sairauslomaa loppuviikko, ensi viikolla magneettiin. Murr.
Mitäs tähän enää sanoisi. Suunta on vain ylöspäin :)
Voi ei! Kuitenkin kunnon tropit käytössä?
VastaaPoistaJep! Kepit tosin ei sovi mun pirtaan... x)
PoistaVoi ei! Kyllä näiden kanssa sattuu ja tapahtuu! :( Paranemisia!
VastaaPoistaKiitti! Kohta taas mennään. 8)
Poista