Syksyn satoa

Eilen ryhdikäs maastojojo, tänään vakavasti otettava dressagehumma. Eivät käy päivät tylsiksi.

Yhdestä jutusta olen läpi kesän halunnut pitää huolen ja se on ollut se, että Salama liikkuu säännöllisesti. Elinat ovat olleet apuna ja itse olen kiitänyt kyytiin aina, kun mahdollisuus sallii. Kun ajattelen ratsastettavuuden parantumista keväästä tähän päivään, on jälleen edetty hitaasti, mutta varmasti.

Herra Hevonen on persoonallinen kaveri. Kävelytin eilen alkukäyntejä selästä, kun Elina tuli. Hirnumiskonsertti tutulle autolle oli pitkä ja tunnollinen, mutten tajunnut kuvata sitä alusta alkaen. Se meni ihan tiloihin, kun tuli mieluisia vieraita. :D

Yksi isoin juttu, mitä kesän aika on saatu aikaan, ovat väistöt. Eli ne ovat sujuvampia ja lisäksi esim. Salamalle alkuun tosi vaikea juttu eli etuosakäännös on nykyään helppo juttu. Sen oli alkuun melkein mahdoton käsittää selästä väistävää pohjetta, vaikka maastakäsin Salama osaa vaikka ja mitä. Mutta kun lamppu syttyi, se todella syttyi!

Ravissa uusi satula on ollut superjuttu. Se antaa lavoille hyvin tilaa ja ravin laatu on parantunut huimasti. Tälle hevoselle ihan huippujuttu. Voimaa, voimaa, sitä pitää talven aikana saada lisää. Jospa talvi olisi suosiollinen ja pellolla voisi ratsastaa enemmän, olisi enemmän tilaa käytössä.

Ylipäätään Ruuna Reipas on miellyttävämpi ratsastaa, kun sitä ylipäätän voi ratsastaa. Ei enää iske epätoivo jo alkukäynneissä, kun pohje ei vain mene läpi ja hevonen on kiero kuin banaani. Nyt se on lähtökohtaisesti suora ja kyllä se myös etenee, kun muistaa itse olla tarkkana kuin porkkana. Ja porkkanakin on hyvä muistaa, terkuin Salama. ;)

Duunin jälkeen palttoo niskaan ja päiväunille.