Pimenevät illat, ruska horisontissa, kylmänkostea tuuli, villasukat... Siinä ne ensimmäiset syksyn merkit.
Takuuvarma merkki on myös se, että jouset palaavat työhevosen alle. Vauhtia piisaa, jos pyydetään. Salamalla on niin kevättä rinnassa kuin myös syksyä kupolissa, pikkasen on tällä(kin) viikolla tehty duunia, että pysytään yhtenä ratsukkona syysvillityksen läpi. :D
Muutoksena aiempaan, kaikesta kurittomuudestaan huolimatta Salama pysyy tätä nykyä lapasessa. Pukkiloikat satunnaisesti ovat sille silkkaa iloa. Kuten hiekkakuopilla (kuvasarja alla) tänään Salama päätti vähän vaikeuttaa tehtävää ja esitti omat kuviot kiipeilyn lomaan. Nooooh, pukki päivässä pitää mielen virkeänä. Ja kantapäät alhaalla...
 |
| Käskivät pönöttää tässä, on muka kiva puska taustalla. Söin sen. Mut mun ripset onkin valkoiset. T: Salama |
 |
| Taas pönötetään. Hiekkakuopan reunalla tällä kertaa. Maisemamatkailua. |
 |
| Sitten asiaan, sokka irti! |
 |
| Ilmaveivi osa 1 |
 |
| Osa 2 |
 |
| Ja loppuhuipentuma. |
 |
| Ihan perussettiä. T: Zalamander |
 |
| Näin pal ruokaa ja sä meinaat et pitäis vaan kattella? Tyhmä ihminen. |
 |
| Maisemointihetki. (Somepaussi) |
 |
| Vanhalla kylänraitilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti