Mitä kuuluu varsalle?
Varsan nimi on edelleen Varsa. Tai no, ensin se oli Lisko, sitten Lissu ja sittemmin ihan vain Varsa. Nimestä viis, tänään vuoden ja kolme kuukautta vanhana hän näyttää tältä:
Ei huono. Laidun teki ihmeitä, kuten lähes aina vuotiaille tekee. Omaan silmään Lissun parhaat puolet ovat sen pitkä kaula, vahva luusto ja tammaleima, näen siinä lisäksi paljon isäänsä Samppaa. Toivottavasti ensi kesänä Lissu saa pikkusiskon, sen emä nimittäin ultrattiin tiineeksi Sampasta!
Lissu harrastaa kotona välillä lyhyitä lenkkejä narussa ja talven aikana opetellaan ohjasajon alkeet. Ehkä tässä jossain kohtaa kehdataan käydään myös näyttelyissä.
Ensi vuoden tavoitteeksi asetettiin Laatuponikilpailu, jossa isänsäkin on aikanaan edustanut. Treenit tuota koitosta kohden täytyy myös laittaa vireille talven aikana, jotta irtohypytyksestä ehtii tulemaan tälle herkälle tammalle rutiini.
Onko kotona nyt siis vain Salama ja Varsa? Ovatko kahdestaan, miten tulevat toimeen? Onko tarkoitus jättää Varsa kotiin vai seuraako Pilkun ja Sampan kavionjäljissä? Anteeksi uteliaisuuteni :D
VastaaPoistaVarsuli rakastaa Salamaa ja Salama rakastaa varsoja. :D Eli hyvin tulevat toimeen.
PoistaVarsuli on meillä, kunnes toisin sanotaan. Kaikki on myynnissä, kun hinnasta sovitaan. Paitsi Salama. ;)
Avataan tähän nyt sitten vähän kahden em. ponin myyntisyitä, kun niistä joka kommentissa jotain mainintaa tulee. :D
- Samppa stressasi meillä. Tuli kyllä Salaman kanssa toimeen, mutta ne eivät olleet mitään sydänystäviä. Parhaimmillaan Samppa oli tamman kanssa. Jalostusorin elämä ei ole herkkua ja meillä yksintarhaus ei tilanpuutteen ja omien intressien vuoksi onnistu. En myöskään kokenut, että stressaavan orin pitäminen omassa postimerkissä olisi se juttu pidemmän päälle. Kun hyväksi havaittu ihminen haki pihattotalliinsa ponia, oli päätös helppo tehdä. Se lähti ylläpitoon sillä ajatuksella, että kokeillaan. Poni voi siellä paremmin kuin koskaan ja on kerrankin jopa lihava. ;) Koska en ole korvaamaton, päätin myydä ponin ylläpitokotiin ja he ruunaavat sen nyt ihan siitä syistä, että uutta omistajaa ei jalostusorin pito kiinnosta.
- Pilkku on kiva poni. Koin, että se ansaitsee päästä käyttöön ja näyttöön, itselläni eivät resurssit (= aika) riitä kaikkeen haluamaani. Myöskään meillä käyneet ponitytöt eivät olleet kiinnostuneita esim. ajamisesta tai kisaamisesta. Ajaminen taas on eniten Pilkun juttu. :) Jouduin myös valitsemaan päivittäin juurikin mainitun ajanpuutteen takia joko oman harrastamisen tai ponitunnin pidon. Pidemmän päälle siis rahoitan muiden harrastusta ja pääsen ratsastamaan itse ehkä kerran viikossa. Kokeilin kepillä jäätä, josko hyvälle ponille löytyisi hyvä koti. Sellainen löytyi. Pakkomyynnissä se ei ollut.
Siispä yhteenvetona: Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. :) Kun elää tarpeeksi vanhaksi, voi asioita oppia ajattelemaan monelta eri kantilta. Samalla voi huomata, ettei olekaan tässä hevosenpidossa kaikkivoipa ja korvaamaton, vaan joku muukin voi osata asioita yhtä hyvin tai jopa paremmin.
Niinhän se on, että vaikka miten haluaisi pitää kaikki kotona ja omina niin joskus niille vain on parempi paikka jossain muualla vaikka olisivat miten ihania ja täydellisiä. Nostan sinulle kyllä isoa hattua, että tällaiseen ratkaisuun päädyit ja pystyit sen toteuttamaan. Vaikka teidän talli varmasti on (omaan silmään ainakin) hyvin kotoisa ja täydellinen paikka poneille niin ehkä niillä on nyt parempi :) Olisihan niiden elämää ollut mukava seurata näin blogin kautta, mutta samalla odotan innoissani lisää tekstiä Salamasta ja varsinkin tästä ihanasta "uudesta" tulokkaasta!
PoistaMahtavaa syksyn jatkoa teille!
Näinhän se juurikin on. :) Ja kiitos samoin sinulle, laitoinkin uuden postauksen oitis tulille. :D
PoistaOnpa se hieno! Minulla on aika samat suunitelmat oman varsani kanssa.
VastaaPoistaVarsuli on aika kiva nyt! Mutta kuten varsat aina, tänään nätti, huomenna honkkeli... :D
PoistaMitä tapahtui sille "ensimmäiselle" varsalle, joka sinulle piti tulla? Mihin se kuoli?
VastaaPoistaJappe sokeutui. Silmään tuli paha haava.
Poista