sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Valinnanvapaus


Salama on metka. Se on nyt 7v ja elänyt elämänsä aikana sekä tallissa että pihatossa.

Se on aina ollut todella ahdistunut, kun se teljetään karsinaan ja sen karsina olikin ensimmäiset neljä vuotta kuin atomipommin jäljiltä aamuisin. Se ei vain viihtynyt sisällä, vaikka toki näennäisesti ihan  rauhallinen olikin. Toki tuolloin 2-5-vuotiaana se oli lähes koko ajan sairaslomalla ja liikuntaa piti rajoittaa, joten ehkä silläkin oli vaikutuksensa. Tuo kuntoutumisaika ei muutenkaan ollut mitään kaikista mukavinta hevosharrastusaikaa, kuten blogia pidempään lukeneet varmasti muistavat.

Muistiin ihan vain itselle: Turvekuorma tuli 19.6. 
Toki tänäkin keväänä jätin hevoset ulos yötäpäivää, koska niin on aina tehty. Onhan se teoriassa parasta tämän suomipojan jaloille, sielulle ja mielelle! Ulkotalliin laitettiin uusi paksu kuivikepatja ja tarhaa laajennettiin jälleen kesäversioon. Heinäpisteitä on neljä ja tilaa liikkua on ihan kivasti. Minilauma kutistui toki jälleen poikamiesboksiksi, kun varsa lähti laitumeen, mutta muuten kesäidylli oli aika jees.

Ötököiltä pyrittiin suojautumaan tehokkaasti myrkkyjen ja ötökkäloimen avulla. Salama teki hyvin nopeasti selväksi, ettei se siedä enää lainkaan ötökkäloimea, koska se on niin sähköinen. Sama efekti on koettu muidenkin loimien kanssa ja onkin olemassa vain muutama hassu materiaali, jotka sopivat hänen herkälle hipiälleen. Koitin käsitellä ötökkäloimea eri tavoin (kiitti Martat!), jotta se ei olisi niin sähköinen, mutta kun otin hampaasta ja takajalasta yhtäaikaa loimea riisuessa, päätin luopua ötökkäloimesta. Ja voin sanoa, että yritetty on!

Ruohonleikkurihommissa. Tässä tosin vakoilemassa tallissa.
Viime ajat Salama on näennäisesti harrastanut normaalia harrasteratsun elämää ja jopa väkirehua on jouduttu toisinaan lisäämään, jotta virtaa piisaisi. Levon merkitys on korostunut entisestään. En enää joudu miettimään päätäni puhki, miten saisin hevosen rauhalliseksi ja tasaiseksi, vaan joudun miettimään jopa sitä, että saahan se levätä tarpeeksi. Idyllinen ajatukseni kivasta pikkupihatosta ja valinnanvapaudesta kuulosti sen mielestä varmasti yhtä kivalta kuin tuleva sote-uudistus.

Se alkaa iltapäivisin, viimeistään alkuillasta klo 18 jälkeen. Se ei ole normaalia ruuankerjäystä, vaan neuroottista tuijotusta ja talon ikkunoiden vaanimista. Salama pääsee tuijotusetäisyydelle kolmeen ikkunaan ja se tasaisesti kulkeekin noiden kolmen ikkunan väliä. Jos se havaitsee liikettä, alkaa hirnuminen. Miksi? Koska se haluaa sisälle. Sillä voi olla ruokaa ja kaikki ns. hyvin, mutta se haluaa talliin.

Pihatonttuna. Tässä  vielä loimen kanssa.
Tein empiiristä tutkimusta. Salamallahan on ollut etuoikeus toimia nurmikonhoitajana ja se on koko alkukesän saanut olla pihalla vapaana aina, kun se on muuten vain ollut soveliasta. Pihan ympärillä on langat, ettei se erehdy karkaamaan. (Näkisin tämän hevosen kuitenkin vihoviimeisenä karkulaisena) Muutamana iltana olen päästänyt sen vapaana tarhasta pois ja katsonut, mihin se menee. Suoraan talliin, vaikka "parempiakin" vaihtoehtoja olisi.

Siispä nöyrryin ja hevoseni ovat jatkossa kesäisinkin yöt sisällä. Ehkä tämä on nyt sellainen kaavoihin kangistunut aikuinen hevonen, jollaisia tutuilla on ja joita kauheasti ihmettelin. En ihmettele enää.

Minä nukun nyt. T. Salama
(ja näki muuten unia, takajalat laukkasivat seinää vasten hurjasti :D)

4 kommenttia:

  1. Jännä juttu. Meillä ihan sama. Riippumatta hevosesta. Nuorin on vuotias Venda ja vanhin on parikymppinen kesäasukas. Ehkä ne on ne ötökät, tai rutiini. Paha sanoa, mutta ensimmäistä kesää näin..Ja kyllä viiltää jättää ne siihen portille pettyneinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä sai aiemmin maanitella sisälle, tai no tuli kyllä mielellään, mutta sisällä ollessa ryskäsi ja pyöri. Nyt on äärettömän tyytyväinen ja pihatonttuhommissaan on välillä tullut karsinaansa päiväunille, jos ovi on ollut auki. :D

      Poista
  2. Pitkästä aikaa piipahdin blogisi postauksia lueskelemaan ja tämä kyllä huvitti kovasti. Meilla on tuota piinaavaa tuojottelua kans. Saisivat yön laiduntaa, mutta ei kelpaa; yöksi pitää päästä sisälle nukkumaan. Yritä siinä nyt sitten keittiön ikkunan ääressä nauttia sukulaisten kanssa kahveista, kun Tirppana tuijottaa sinua aidan takaa (ihan samanlainen ilme, kuin Salamallakin). Se on niin läpitunkeva katse, että pakko jättää kahvi kuppiin ja jättää vieraat keskustelemaan keskenään ja lähdettävä ottamaan pollet sisälle. :,D Mukavaa sunnuntaita! Toivottavasti satulapulma ratkeaa. Meillä on nyt ratsastettu hoitohevoseltani perityllä lännensatulalla. Tuo ei ehkä itselle ole se kaikista mieluisin penkki, mutta hevonen tuntuu siitä pitävän (kivasti kiemurtelee sen kanssa niin koulukiemuroita, kuin pieniä esteitäkin). :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihanaa ettei olla ihan ainoita tässä lajissa, jossa palvelusväen on myönnyttävä tekemään erinäisiä ratkaisuja. :D Tsemppiä sinnekin! :D

      Satula-asiat ovat aina kinkkisiä, mutta eiköhän me tämäkin selätetä. :)

      Poista