Kevät, tuo riemun sesonki.
On keltaista hyasinttia, on piteneviä päiviä, on iloisia hevosia. Kevään tietää tulleen siitä, että hammaslankaa ei tarvitse ja furminaattori tukkeutuu oitis. Toinen varma merkki on se, että kantapäät kannattaa pitää alhaalla ja se, että pieniä vihreitä miehiä (tai keltaisia mörkötipuja) hyökkii kimppuun yllättävistä paikoista. Esimerkiksi kentän portilla vaanii joku, ettähän tiedätte!
Yleensä pääsiäisen tienoilla hevoset ovat voineet jäädä yötä päivää ulos, mutta kuten näistäkin laadukkaista kuvista näkee, vielä ei ole kovinkaan keväistä. Jotenkin päähän on fiksoitunut se, että kentän täytyy olla sula ja mielellään kuiva, jotta ulkoelämästä tulee kaikille miellyttävämpää. Onhan niillä katos, mutta kuitenkin.
Salkkuliisan kanssa on ollut lystiä. Keskittymisen kanssa on jatkettu hommia. Kun ollaan töissä, pitää fokus olla ratsastajassa. Ihan perusjuttu joo, mutta ADHD-hevoselle alkuun tosi hankalaa, vielä tässäkin iässä. Otin avuksi merkkivihellyksen ja alkuun palkkasin sitä siitä, kun se tuli ns. takaisin. Enää tiellä käveleviä koirakoita tai muita ei tarvitse kuin vilkaista sivusilmällä ja homma jatkuu. On päästy jo siihen pisteeseen, että kaveriponi kävelee tiellä ja me tehdään laukkahommia kentällä. Se on paljon se, jos / kun tietää tämän hevosen ja sen aiemman keskittymiskyvyn. Enää en aio pilata koulutuntia sillä, että tuijotetaan hanhiparvea puoli tuntia!
Maastovarustus on kaivannut pientä päivitystä. Tähän asti olen maastoillut nivelellä, mutta kunnon kasvaessa ja vauhdin lisääntyessä pieni lisäjarru on ollut tarpeen. Kokeiluun on tulossa pitkän harkinnan jälkeen pessoakuolain hätävaraksi ja lisäksi hankittiin martingaali. Full-kokoa, yllä kuva. En ymmärtänyt, että tällä todella on ryntäät, joihin sopii pääasiassa länget.
Onneksi Anonyymi Alaturpisten Keräilijä pelasti ja jatkopalalla martsasta tuli ihan kelpo. Martingaali kokeiltiin sileällä eilen ja se ei tuntunut ahdistavan. Salama kun inhoaa kaikkia ylimääräisiä remeleitä ja juttuja yli kaiken. Esimerkiksi meksikolaista turpista, remppaturpista tai ylipäätään alaturparemmiä se ei siedä. Sama oli Micklemien kanssa, suupielen yli menevä remmi oli maailmanloppu.
 |
| Jatkopalan kanssa. |
Meille martingaali on tuonut ison avun! Se on kuulunut "este- ja maastovarustukseen" nyt reilun vuoden ja kyllä siitä vaan on iloa (minulle, Penan lausunto voisi olla toisenlainen). En oikein ole tajunnutkaan, kuinka korkealle tuo päänsä nostaa loikissaan. Meillä vaan martingaali hajosi ja jouduin ostamaan tilalle rintaremmiversion, vaikka sille ei varsinaisesti ole tarve. Tuollainen perusmartingaali on vissiin nykyään jotenkin epämuodikas...
VastaaPoistaHyvä kuulla! :D Katsoin kaikkia hienoa rintaremmimartsareita, mutta jotenkin tykkään enempi näistä simppeleistä ja siroista remmeistä.
PoistaMeillä on kunto kasvanut talven aikana niin, että ennen vajaan kilsan "väsytyshölkkä" alkukäyntien jälkeen sai tämän jo järkiinsä ja sopivasti rennoksi, nyt voidaan hölkätä pötköön 4-5km ja edelleen polle painaa ohjalle! :D
Senkin jälkeen tyyppi voi vielä innoissaan nähdä mörön -> tekee loikan suuntaan X ja vetää pään alas -> yritän istunnalla ja ohjalla saada pään ylös ja pollen kuulolle -> rupeaa heitelemään päätään ylös-alas vältelläkseen tuntumaa. Muuten pärjää kyllä nivelellä hyvin, mutta nuo loikkatilanteet vaativat vähän lisäapua kuskille ja kipeälle olkapäälle. :D
Ihan mielenkiinnosta kysyn kun kuvista sitä ei oikein kunnolla huomaa, mutta onko Salama pudottanut tässä painoa? Tai kun kunto selvästi on parantunut, niin onko ulkomuotokin? Muhkuhan se on jo rakenteensa puolesta, mutta muistan että toisinaan esim lääkekuurit tuntui häntä lihottavan vielä entistä enemmän, niin ois mielenkiintoista saada rakennekuvia ja päivitystä tilanteesta nyt, kun hän on pidempään ollut normaalimmassa liikutuksessa. :)
VastaaPoistaVoi olla, että paino on hieman pudonnut tai ainakin läski karissut pois, en ole nyt viime aikoina punninnut nauhalla sitä. Enää ei kuitenkaan sama havunneulanen pysy lautasvaossa kolmea päivää! Jytkyhän se on rakenteeltaan, moni livenä nähnyt on todennutkin, että ai se on NÄIN leveä, näyttää kuvissa melkein ponilta... ;) Uskoisin noiden tiettyjen kumpujen olevan lihasta, ainakin ihan kivat pussihousut löytyy!
PoistaOnneksi mitään kauhioita kuureja ei ole nyt tarvittu. Kuten tännekin joskus kirjoittelin, kortisoni on pahin tälle. Ahne jo valmiiksi ja sitten kortisoni pistää vielä sokeriaineenvaihdunnan ihan sekaisin. Sillon menee kuivikkeet ja ihan kaikki mahdollinen ruuasta, ihan jäätävää. Salaman kulunut vuosi on ollut nyt aika pelottavan normaali. Tai no, lähellä normaalia. ;) *koputan puuta*