Täyttä kultaa

Arvatkaas, mitä me ollaan duunattu viime ajat? No maastoiltu! Kentälle on eksytty kahden viikon sisällä peräti kerran. Tai oikeastaan kaksi, koska kerran Salama tuurasi talutuskeikalla ja sai seistä silmät ummessa keskellä kenttää lapsi selässä.

Salama on retkeillyt menestyksekkäästi niin yksin kuin kaverinkin, tässä tapauksessa fillarin kanssa. Uskollinen Iron Pony käy edelleen seuraksi siinä missä toinenkin hevonen. Voi tosin olla, että IP vaihdetaan jossain kohtaa vähän tasokkaampaan ratsuun. IP:llä kun alkaa olemaan jo liiaksi iän tuomaa kremppaa.

Retket ovat pääasiassa olleet kivoja ja suht rentoja. Jos vielä 1,5-2 vuotta sitten jokaisesta maastolenkistä 90% oli täyttä h*lvettiä, tulee jänniä hetkiä vastaan enää ihan satunnaisesti. Esimerkiksi kolmen peuran kohtaaminen liian läheltä on sellainen. Ja toki tuo jonkun luoma hieno tilataideteos metsäpolun reunassa aiheutti pientä tykytystä ekalla kohtaamiskerralla. 

Tiellä myös autot kohdataan nykyään niin mallikelpoisesti, että ihan ihmetyttää. Kattotuolikuormaa kuljettava iso rekka oli tosin vähän paha, silloin polvet notkahtivat oikeasti. Hevosella siis.

Salamalla on ollut myös mieluisia kesätöitä. Siinä missä Samppa on painanut tammojen kanssa menemään, on Salama saanut olla ihan oikea ruohonleikkuri. Hän ei ole laittanut edelleenkään hanttiin, vaan on entistä hyväntuulisempi kaiffari. Salama kiittää hajonnutta ruohonleikkuria. ;)

Puutarhatontun päiväuni.

Tämä on parasta just nyt.