keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vuoden kiintiö täyteen


Olihan tässä vielä muutama päivä aikaa eläinlääkärille, kengittäjälle ja tietty Elinan ja Salaman treeneille! 

Toisella poneista on paise kaulassa, joka kaipaa tohtorin huomiota. Mistä lie moinen tullut ja mitä sille tehdään - kerron jos uskallan. Internetissä kun kaikki kakkivat sateenkaarta, tilannekuvia ei sallita ja kukaan ei ylipäätään sairasta, eivät ihmiset eivätkä eläimet. Olen kovin hämmästynyt tästä vääristyneestä tavasta luoda jotain ihmeellistä täydellistä illuusiota netissä. Todellisuus kun on ihan toista, ihan kaikkialla.


Mutta, se todellisuus. Tässä tapauksessa varsin iloinen sellainen. 

Elina on ratsastanut Salamaa nyt puolisen vuotta, noin kerran viikossa. Väliin mahtuu pieni kesäloma ja sen ympärille kietoutunut sairasloma, kun Salkun heinäallergia puski läpi ja kiusasi aikansa, kunnes lääkitys tepsi.

Lähtötilanne vappuna 2016 oli se, että kinnerpattia oli hiljattain lääkitty ja liikkeelle sai lähteä pikkuhiljaa. Salama oli alkuun melko nihkeä pohkeelle ja vähän kärtty, kun vaadittiin yhtään mitään. Kotiläksynä lähdettiin maastoon ja kentälle mentiin vain, jos on pakko. Lisänä ohjelmistossa oli ohjasajoa, joka on tälle kaverille loistava liikutusmuoto kuuriluontoisesti. Paras lääke kaikelle oli vain liike.

Pääasia oli, että eteenpäinpyrkimys paranee. Pikkuhiljaa kunto kasvoi ja samaa tahtia myös reippaus. Nyt Salama onkin suorastaan kuuma ratsastaa!

Joku voi käsittää tässä kohtaa kuumuuden kurittomuutena. Okei, voi se olla sitäkin, mutta jos hevonen on aivan pienestä pitäen reagoinut asioihin samalla tavalla tilanteissa X, niin kyllä se ikävä kyllä kuuluu sen persoonaan. Inhoan sanaa reaktiivisuus, mutta ainakin meillä on tehty ihan hommia sen eteen, että Herra Hevonen pysyy tolkuissaan myös tiukoissa paikoissa. Eli se pysyy rentona vaikka taivas tippuisi niskaan, jännittynyt otus kun ei opi. Silti voi elämä joskus yllättää, nämä kun ovat ihan eläviä olentoja. Silloin kaunis ajatus rennosta hevosesta voi olla kaunis haave vain. Niin on ollut nyt ja niin on ollut jo aikojen alusta alkaen. Terkuin luen parhaillaan mielenkiintoista kirjaa eläinlääkärin työstä Suomen sodissa!


Luonteeltaan Salkku on herkkä ja vilkas, joka ei kestä liikaa toistoja eli se turhautuu nopeasti. Silloin sitä harmittaa ja jokin pää voi lentää. Samalla se on vähän arka, eli tarvitsee paljon tukea ratsastajaltaan esimerkiksi maastossa. Virheitä Salama ei siedä, ei itseltään eikä muilta. Vastaavasti voin kertoa poneistani, jotka ovat luonteeltaan lähes täydellisiä vastakohtia - ne ovat ympäripyöreästi sanottuna kiltimpiä kuin keppihevoset.

Puolen vuoden aikana kehitystä on tapahtunut ihan huimasti. Ratsain Salkku kantaa itsensä nätisti jo paikoin ja pikkuhiljaa laukkakin sisältää vaihteita, eikä vain mahdollisuutta mennä lujaa. Pohkeelle se on koko ajan parempi. Siirtymisissä on päästy siihen vaiheeseen, että niitä voidaan hienosäätää. Yleisesti ottaen se yrittää kovin miellyttää ratsastajaansa, mutta välillä keskittyminen herpaantuu. Ihan luonnollista joskus sekin. Elinan kanssa Salamalla on kivaa ja se on pääasia.

Salama saa jatkaa edistymistään omalla käyrällään hitaasti, mutta varmasti. Katsotaan, mitä jännää sitä ensi vuonna keksitään! :)

10 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia ! Hyvää uutta vuotta teille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavaa uutta vuotta myös sinne päin. :)

      Poista
  2. Salama on hienon näköinen! Se on kyllä totta, että netti on täynnä sateenkaaria kakkivia hevosia. Itsehän en ole sairauksista kirjoittamista karttanut, mutta jotenkin se on tullut vaikeammaksi. Olen jo jonkin aikaa yrittänyt muotoilla tekstiä tuoreimmasta tapauksesta, kun poni on vaihteeksi sairastanut jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi paska Ruusaa. :( Samoilla linjoilla täällä, jotenkin se on vaikeampaa nykyään. Pitäisi seuraavaksi aloittaa kai postaussarja aiheesta patti ponin kaulassa - luulin ensin lihasrevähdykseksi, sitten paiseeksi ja eläinlääkäri epäilee sen olevan pahimmillaan jopa syöpää. Lääkekuuri alkoi eilen ja toivoa sopii, että tuo kananmunan kokoinen patti tovereineen ottaa ja häipyy.

      Poista
  3. Olet niin oikeassa tuosta että blogeista saa aina sen kuvan että kaikkien hevoset paskoo vain sateenkaaria, ja omistaja satasen seteleitä. Sit kun yrittää poiketa valtavirrasta ja kertoa miten oikeasti meni, niin kyllä kommenttikenttä ja hötönetti laulaa kun amatööri yrittää kouluttaa. Onneksi suurin osa kommenteista tulee niiltä toisilta amatööreiltä jotka eivät vain ole kehdanneet myöntää että ongelmia on sielläkin suunnalla. Sinun blogisi on hyvä koska et silottele, ainakaan kovin paljon. Blogilta menee mielestäni uskottavuus jos kaikki on aina täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ht.netissä asiantuntijat ovat sitten asian ytimessä. Parhaimmillaan levittävätä ihan bullshittiä menemään. Luojan kiitos ne kertovat enempi kommentoijasta kuin kommentin kohteesta, jos ihan totta puhutaan. ;)

      Se, että kirjoittaa ongelmista ja kertoo niistä, ei ole noloa tai välttämätä edes osaamattomuutta. Päinvastoin, oppiminen on lähtenyt käymään siinä kohtaa, kun ongelmista puhuu ääneen. Mutta niinhän se on kautta aikojen ollut, että naapuri ne sun muksut parhaiten kasvattaa... ;)

      Poista
  4. Hienon näköistä menoa! Hyvin on Salama kehittynyt! :) ja nyt on pakko kysyä: mikä kirja tuollainen on? Pakko saada luettavaksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Hiljaa hyvä tulee, sanovat. Ja yhtäkkiä en tunnistakaan omaa hevostani kuvista?! :D

      Kyseessä siis tämä kirja. Suosittelen. :D

      Poista
  5. Netti kakkaa sateenkaaria.:D Se on välillä niin totta, että siitä tosielämästä ei kovin henno kertoa tai on vähän siloiteltava kun arki on usein harmaan eri sävyjä ja kyllä ne hevosetkin sairastuu / kompastuu / niksahtaa ja samoin me kaksijalkaiset. Tosin harva taitaa lukea harmaasta arjesta, mukava lukea sateenkaarista. Uskallan kuitenkin väittää, että tällainen rehellinen blogi on parempi kuin se, että todellisuus ei vastaa annettua kuvaa. Korttitalo romahtaa ennemmin tai myöhemmin, ihmiset puhuu ja tällöin on parempi, että sen romahduttaa itse kuin se, että pitää illuusiota yllä ja illuusioon uskoo enää kertoja.

    Kivalta teidän meno näyttää ja kehitys on aina myönteistä. Tsemppiä tulevalle vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman vuoden bloggaajakokemuksella pakko todeta, että rehellisyys on perseestä. :D Nooh, leikki leikkinä. Onneksi elämässä on ilojakin! :D

      Tsemppiä teillekin uuteen vuoteen!

      Poista

Blog Widget by LinkWithin